Topiikka

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Topiikka
Τοπικά
Alkuperäisteos
Kirjailija Aristoteles
Kieli muinaiskreikka (klassinen)
Genre filosofia
Julkaistu 300-luku eaa.
Numerointi 100a–164b
Suomennos
Niteessä Teokset II
Suomentaja Juha Sihvola, Marke Ahonen
Kustantaja Gaudeamus
Julkaistu 2002
ISBN 951-662-804-4
Sarja: Organon
Edeltävä Toinen analytiikka
Seuraava Sofistiset kumoamiset
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Topiikka (muinaiskreikaksi Τοπικά, Topika; lat. Topica) on Aristoteleen logiikan alan Organon-kokoelmaan kuuluva teos, joka sisältää Aristoteleen dialektiikan teorian.[1]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Organon ("Väline") on kokoelma Aristoteleen logiikkaa ja metodiikkaa koskevia kirjoituksia. Sen nimitys tulee siitä, että sen osa-alueiden hallitsemisen katsotaan antavan filosofille tarvittavat ajattelun välineet kaikkien muiden asioiden käsittelyyn, sekä tieteessä että yleensäkin kaikessa järkevässä ajattelussa ja väittelyissä. Se sisältää Topiikan lisäksi viisi muuta teosta.[1]

Organonin teoksista Topiikka, Ensimmäinen analytiikka ja Toinen analytiikka liittyvät läheisesti toisiinsa ja viittaavat toisiinsa usein. Topiikka liittyy läheisesti yhteen myös teoksen Sofistiset kumoamiset kanssa, ja Sofistiset kumoamiset voidaan nähdä Topiikan eräänlaisena lisäyksenä.[2] Muihin Organonin teoksiin verrattuna nämä kaksi teosta ovat luonteeltaan käytännöllisempiä. Niiden voidaan nähdä jatkavan Platonin Akatemiassa alkanutta dialektiikan tutkimusta.[1]

Organonin ulkopuolisista Aristoteleen teoksista Retoriikka on monin osin riippuvainen Topiikassa esitetyistä näkemyksistä.[2]

Sisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Topiikka käsittää kahdeksan kirjaa. Lähtökohtana on väittelytilanne, jossa väittelijöistä toinen puolustaa jotain asiaa, ja toinen yrittää kumota vastustajan kaikki argumentit. Aristoteles esittää Topiikassa, että dialektiikan taidon avulla väittelijä voi menestyksekkäästi joko puolustaa tai kritisoida mitä tahansa väitteitä riippumatta siitä, mitä mieltä niistä itse sattuu olemaan.

Teos tarjoaa joukon premissejä, joiden avulla on mahdollista keksiä uskottavia argumentteja joko puolesta tai vastaan. Esimerkiksi väitteiden uskottavuutta lisää niiden tukeutuminen enemmistön ja tunnettujen viisaiden käsityksiin. Vastustajan väitteiden totuutta taas voi testata esimerkiksi kääntämällä ne päinvastoin, ja katsomalla paljastuiko sillä tavalla joku looginen ristiriita tai muu virhe argumentaatiossa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Knuuttila, Simo & Niiniluoto, Ilkka & Thesleff, Holger: "Esipuhe". Teoksessa Aristoteles: Kategoriat. Tulkinnasta. Ensimmäinen analytiikka. Toinen analytiikka, s. 5. Teokset I. Helsinki: Gaudeamus, 1994. ISBN 951-662-581-9.
  2. a b Smith, Robin: Aristotle's Logic The Stanford Encyclopedia of Philosophy. The Metaphysics Research Lab. Stanford University. Viitattu 14.3.2014. (englanniksi)

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomennokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Aristoteles: Topiikka. Teoksessa Aristoteles: Teokset II. Topiikka. Sofistiset kumoamiset. Suomennokset Juha Sihvola ja Marke Ahonen, selitykset Marja-Liisa Kakkuri-Knuuttila ja Juha Sihvola. Helsinki: Gaudeamus, 2002. ISBN 951-662-804-4.

Muita käännöksiä ja tekstilaitoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Aristotle: Topica. Teoksessa Aristotle: Topica et Sophistici Elenchi. Toimittanut David Ross. Oxford Classical Texts. Oxford: Oxford University Press. ISBN 9780198145165. Kreikankielinen alkuteksti.
  • Aristotle: Topica. Teoksessa Aristotle's Works. Volume II. Posterior Analytics. Topica. Loeb Classical Library 391. Cambridge, Massachusetts: Harvard University Press. ISBN 0-674-99430-2. Kreikankielinen alkuteksti ja englanninkielinen käännös.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiaineisto
Wikiaineistossa on lähdetekstiä aiheesta:
Topics (Aristotle) (englanniksi)

Teos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Aristotle: Topics The Internet Classics Archive. (englanniksi)