Tonavan–Mustanmeren kanava

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kuvassa Tonava on esitetty sinisellä ja kanava punaisella.

Tonavan-Mustanmeren kanava (romaniaksi Canalul Dunăre–Marea Neagră) on kanava Romaniassa, joka yhdistää Tonavan Mustaanmereen. Se lähteen Cernavodăsta Tonavan varrelta ja kulkee kahtena haarana Constantaan ja Năvodariin Mustanmeren rannikolle. Kanava on osa yhtenäistä vesireittiä, joka yhdistää Mustanmeren Pohjanmereen Reinin-Mainin-Tonavan kanavan kautta.

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ajatus kanavayhteydestä Tonavan ja Mustanmeren välillä on vanha. Ensimmäiset suunnitelmat sen rakentamiseksi tehtiin 1830-luvulla, ja pitkin 1800-lukua ja 1900-luvun alussa kanavaprojektia yritettiin saada käyntiin useita kertoja, mutta sodat ja poliittiset muutokset estivät alkuun pääsemisen. Ensimmäinen todellinen yritys sen rakentamiseksi tehtiin vasta 1949-53. Romaniaa tuolloin hallinneet kommunistit käyttivät rakennusprojektia poliittisten vastustajiensa eliminointiin, ja kanavatyömaalla työskenteli viidestä kahteenkymmeneen tuhatta, enimmäkseen poliittista, vankia.[1] Heidän kokonaismääräänsä ei tiedetä; kuolleita uskotaan olleen useita tuhansia. Projekti ei koskaan valmistunut, koska se ylitti käytettävissä olevat resurssit; syy epäonnistumisesta vieritettiin "sabotöörien ja salaliittolaisten" niskaan näytösoikeudenkäynneissä.[2]

Romanian postilaitos julkaisi vuonna 1985 postimerkin kanavan eteläisen haaran avaamisesta. Kuvassa Romanian silloinen diktaattori Nicolae Ceaușescu ja hänen vaimonsa Elena.

Nicolae Ceaușescun käskystä kanavan rakentaminen aloitettiin jälleen kesällä 1973; taloudellisten syiden lisäksi hän halusi saada Tonavan alajuoksun pois Neuvostoliiton valvonnasta, mihin se oli vuoden 1948 Tonavan konferenssissa asetettu. Virallisessa propagandassa, jossa 50-luvun epäonnistunutta kanavaprojektia ei enää mainittu, kanavaa kutsuttiin "siniseksi valtatieksi".[1] Kanavan eteläinen haara valmistui toukokuussa 1984, ja pohjoinen haara avattiin lokakuussa 1987.[3][4]

Kanava[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilmakuva kanavan eteläisen haaran suusta Agigeassa ja Constantassa Mustanmeren rannikolla.

Kanavan rakentamisen kannustimena oli halu ohittaa Tonavan suisto, jonka kolmesta päähaarasta yksikään ei ole kovin purjehduskelpoinen, ja lyhentää matkaa Mustallemerelle.

Kanavan päähaara lyhentää purjehdusmatkaa Constantasta Cernavodăan noin 400 km. Se on 64,4 km pitkä, sen leveys on 90-150 m ja syvyys 7 m. Pohjoisen haaran pituus on 31,2 km, leveys 50-75 m ja syvyys 5,5 km. Kanava kulkee Medigian ja Murfatlarin kaupunkien läpi, joista on kehittynyt satamia. Kanavassa on neljät sulut, Cernavodassa, Agigeassa, Ovidiussa ja Navodarissa.[3] [4] [1] [5]

Rakennustöissä käytettiin 5 milj. m3 betonia, ja siirrettiin 381 milj. m3 maata. Rakennustyöt kestivät yli yhdeksän vuotta.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Adrian Cioroianu: Pe umerii lui Marx. O introducere în istoria comunismului românesc ("Seisoen Marxin harteilla. Katsaus Romanian kommunismin historiaan.", s. 300-307. Bukarest: Editura Curtea Veche, 2005.
  2. Valentin Hossu-Longin: Procesul Canalului Morții ("Kuoleman kanavan oikeudenkäynti") 9am.ro. 2006. Arkistoitu .
  3. a b The history of the Danube–Black Sea Canal iptana.ro. Arkistoitu 9.8.2020.
  4. a b Tibor Iván Berend: An Economic History of Twentieth-Century Europe, s. 155-156. Cambridge: Cambridge University Press, 2006. (englanniksi)
  5. Inland Transport Committee TRANS/SC.3/2003/3 Yhdistyneiden kansakuntien Euroopan talouskomissio.