Maaperän pilaantuminen
Maaperän pilaantuminen tarkoittaa sellaista haitallisen aineiden aiheuttamaa maaperän saastumista, josta voi aiheutua haittaa tai vaaraa ihmisten terveydelle tai ympäristölle.[1] Pilaantumisen vakavuus riippuu mm. maaperässä olevien haitta-aineiden määrästä ja pilaantuneen alueen käyttötarkoituksesta.[2]
Pilaantuneita maa-alueita esiintyy etenkin vanhoilla teollisuus- polttoaine- ja huoltamoalueilla sekä kaatopaikoilla. Myös erilaiset kemikaalien varastoalueet voivat sisältää pilaantunutta maa-ainesta.
Pilaantuminen ja pilaantuman leviäminen
Maaperä voi pilaantua paikallisesti esimerkiksi onnettomuuden vuoksi tai hiljalleen normaalin toiminnan päästöjen takia.[2]
Maaperän prosessit vaikuttavat haitta-aineiden kulkeutumiseen ja siten pilaantumisen vakavuuteen. Haitta-aineet voivat kulkeutua maaperässä kohti pohjavettä, valuntana kohti pintavesiä tai haihtumalla. Haitta-aineet voivat myös pidättyä maaperään (sorptio), tarkemmin sanottuna orgaaniseen ainekseen tai savimineraalien pinnoille. Haitta-aineiden muuntuminen (tai muuntaminen) haitattomaan muotoon on yleensä tavoitteena bioremediaatiossa.[3]
Kunnostaminen
Pilaantuneiden alueiden kunnostamistavat voidaan luokitella kolmeen luokkaan: fysikaalinen, kemiallinen ja biologinen kunnostaminen. Jälkimmäistä kutsutaan myös bioremediaatioksi, ja siinä käytetään eläviä organismeja maaperän puhdistukseen. Paras kunnostustapa riippuu haitta-aineiden ominaisuuksista (kuten luonteesta ja pitoisuudesta), maaperän hydrogeologisista ominaisuuksista sekä pilaantuman laajuudesta. [4]
Maaperän laatu
Toisin kuin veden tai ilman laatua, maaperän laatua on vaikea määrittää. Maaperän laatu arvioidaankin usein subjektiivisesti riippuen maaperän käyttötarkoituksesta. Maaperän laatu nähdään laajempana kuin sen osatekijöiden ja koostumuksen summana; laatu riippuu myös siitä, mitä tehtävää maaperä palvelee tietyssä ympäristössä. Yleensä maaperän tehtävinä pidetään kykyä suojella ilman ja veden laatua, ylläpitää kasvien ja eläinten tuottavuutta ja edistää ihmisten terveyttä[5].[3]
Maaperän laatua on vaikea määrittää myös haitta-aineen käsitteen moniselitteisyyden vuoksi: aine, jota on maaperässä tavallisesti pieniä määriä muuttuu haitta-aineeksi, kun sitä löytyy suuria määriä - etenkin, jos ainetta on päässyt maaperään ihmisen toiminnan tahattomana seurauksena.[3]
Vaikka pelkkä tietyn aineen tai kemikaalin läsnäolo maaperässä voi herättää huolta, ei tästä tavallisesti huolestuta ellei kemikaalin tiedetä olevan myös myrkyllinen (esim. syöpää aiheuttava tai tetarogeeninen). Sillä ei pitäisi olla merkitystä, ovatko nämä haitta-aineet synteettisiä vai luonnostaan maaperässä esiintyviä. Synteettisiä kemikaaleja voidaan pitää ei-toivottuina luonnollisessa ympäristössä, mutta monet monet luonnossa esiintyvät kemikaalit ovat synteettisiä kemikaaleja haitallisempia. Tämän lisäksi synteettiset kemikaalit valmistetaan usein luonnollisista aineista ja ne voivat hajota luonnossa hajoaviin muotoihin.[3]
Kunnostuksen tavoitteet
Öljyvahingon sattuessa tai maanalaisen polttoainesäiliön vuotaessa maaperän pilaantuminen on ilmeistä eikä puhdistustarvetta yleensä kyseenalaisteta. Kiivasta väittelyä herättää kuitenkin tarvittavien kunnostustöiden laajuus. Kysymys maaperän puhtaudesta muuttuu monimutkaisemmaksi, kun maaperään lisätään kemikaalia kuten ravinteita tai torjunta-aineita hyötytarkoituksessa. Tällaisia kemikaaleja pidetään haitta-aineina silloin, kun ne eivät käyttäydy halutulla tavalla ja esiintyvät paikoissa, jossa niiden ei haluta esiintyvän. Nykyään maanviljelyksessä panostetaankin paljon lannoitteiden ja torjunta-aineiden käytön optimointiin.[3]
Hyötyjen ja riskien arviointi
Pilaantuneen maan kunnostustarvetta ja kunnostuksen laajuutta arvioidaan hyötyjen ja riskien avulla. Riskinarviointi perustuu kahteen kriteeriryhmään: myrkyllisyyteen ja altistumiseen. Altistumisen arviointi on tärkeää: Jos kemikaalia esiintyy maaperässä rajatusti eikä sen leviäminen ole todennäköistä, altistumisriski (ja siten myrkytysoireiden riski) on pieni.[3]
Kunnostustapoja
Biologisesti hajoavia haitta-aineita (esim. öljy-yhdisteet) voidaan hajottaa biologisesti lisäämällä maaperään happea, joka lisää maaperän aerobisten mikrobien aktiivisuutta (ns. biotuuletus). Maa-ainesta voidaan myös polttaa biohajoavien yhdisteiden poistamiseksi. Lisäksi on olemassa muita keinoja, kuten betonointi, elektrodialyysi ja huokosilmapumppaus.
Mikäli pilaantunutta maata on rakennusten alla, täytyy maaperä käsitellä ns. in situ eli kaivamatta maata.
Pilaantumisen syyt ja kunnostusprosessi Suomessa
Suomessa maaperää pilaavat yleisimmin öljyhiilivedyt ja raskasmetallit. Muita aineita ovat mm. kloorifenolit ja furaanit.[2]
Yleisin pilaantuneen maan kunnostusmenetelmä on massanvaihto.[6]
Kunnostustarpeen arviointi ja luvitus
Maaperän pilaantuneisuus ja puhdistustarve on arvioitava, jos yhden tai useamman haitallisen aineen pitoisuus maaperässä ylittää siitä säädetyn kynnysarvon[7]. Maa-alueen puhdistamiseen tarvitaan pääsääntöisesti lupa ympäristölupaviranomaiselta. Kuitenkin usein riittää ilmoitus alueen ely-keskukselle.[8]
Kunnostusvastuu
Maaperän pilaantumista aiheuttava toiminta on usein aloitettu aikana, jolloin lainsäädäntö ei ole edellyttänyt suojarakenteita maaperän pilaantumisen varalta. Kun tällaiset alueet otetaan myöhemmin muuhun käyttöön, herää kysymys puhdistusvastuusta; mikäli pilaantumisen aiheuttajaa ei saada vastuuseen, nykyinen kiinteistönomistaja tai kunta voi joutua kunnostamaan alueen. Jos puhdistamisesta vastuussa oleva ei tee esimerkiksi pohjaveden kunnon kannalta tarpeellista puhdistamista vapaaehtoisesti, viranomainen voi määrätä tekemään sen.[8]
Kunnostustapoja
Katso myös
Lähteet
- ↑ Maaperän pilaantuminen ja pilaantuneen alueen puhdistaminen Valtion ympäristöhallinnon verkkopalvelu. Viitattu 25.9.2010.
- ↑ a b c Maaperän pilaantumisen syyt ja esiintyminen Suomessa Valtion ympäristöhallinnon verkkopalvelu. Viitattu 25.9.2010.
- ↑ a b c d e f Cheng, H.H. ja D.J. Mulla: The Soil Environment, s. 2-7. Teoksessa Adriano et al (toim.): Bioremediation of Contaminated Soils. Madison, Wisconsin, USA: American Society of Agronomy, 1999. englanti
- ↑ Toim. Adriano et al: ”Preface”, Bioremediation of Contaminated Soils, s. xv. Madison, Wisconsin, USA: American Society of Agronomy, 1999. englanti
- ↑ Doran, J.W. et al.: Defining and assessing soil quality, s. 3-21. teoksessa J.W. Doran et al. (toim.) Defining soil quality for a sustainable environment. , 1994.
- ↑ Pilaantuneilla alueilla tehdyt kunnostukset Valtion ympäristöhallinnon verkkopalvelu. Viitattu 21.10.2010.
- ↑ Maaperän haitallisen aineiden pitoisuuksien kynnys- ja ohjearvot (PDF) finlex.fi. Viitattu 25.9.2010.
- ↑ a b Vastuu pilaantuneesta ympäristöstä Valtion ympäristöhallinnon verkkopalvelu. Viitattu 25.9.2010.