Titus Labienus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Titus Labienus (noin 100 eaa. - 17. maaliskuuta 45 eaa.) oli roomalainen sotilas joka oli yksi Julius Caesarin tärkeimmistä avustajista.

Vuonna 63 eaa. Labienus toimiessaan kansantribuunina teki mahdolliseksi sen että Caesar tuli valituksi pontifex maximus -papiksi. Labienus toimi Caesarin legaattina koko Gallian sodan aikana. Hän toimi Caesarin sijaisena aina kun tämä joutui poistumaan Galliasta. Gallian sodan aikana Labienus saavutuksiin kuului vuonna 54 eaa. treviri-heimon lyöminen ja Lutetian (nykyinen Pariisi) vastainen sotaretki. Vaikka Labienus olikin Caesarin ystävä ja tämän tärkeimpiä avustajia loikkasi hän kuitenkin Caesarin vastustajien puolelle heti kansalaissodan alettua vuonna 49 eaa.

Pompeiuksen puolelle Labienus toi 3 700 galli- ja germaaniratsuväkeä. Hän taisteli Caesaria vastaan Farsaloksen taistelussa, jonka jälkeen hän pakeni Kerkyraan ja sieltä Afrikkaan. Siellä hän taisteli Caesaria vastaan Ruspinan ja Thapsuksen taisteluissa. Sen jälkeen kun Caesar oli kukistanut vastustajansa Afrikassa Labienus pakeni Espanjaan jossa Pompeiuksen pojat yrittivät vielä tehdä vastarintaa. Labienus kuoli Mundan taistelussa.

Tämä historiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.