Tikkakoski (yritys)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tikkakosken tehdas 1930-luvun alussa

Oy Tikkakoski Ab oli Tikkakoskella vuosina 18931983 eri nimillä toiminut kone- ja aseteollisuusyritys, joka oli suomalaisessa, saksalaisessa ja neuvostoliittolaisessa omistuksessa. Yhtiö tunnettiin Tikka-tuotemerkistä, jota käytettiin aseissa, ompelukoneissa ja liukuesteissä.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tikkakosken tehdasyhtiö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teollisuuden tärkeä toimintaedellytys on käyttövoima. Perinteisesti tehdas nousi kosken partaalle ja tehtaan ympärille kasvoi kylä ja kaupunki. Jyväsjoen eli Luonetjoen voimaa käytettiin myllyjen ja sahojen pyörittämiseen Tikkakoskella 1700-luvulta lähtien. Oy Tikkakoski Ab:n tarinan alku on insinööri Martin Stenij'n myllyn ja sahan rinnalle vuonna 1893 perustama metalliverstas, joka toimi vuoteen 1907 saakka, jolloin sitä kohtasi konkurssi. Konkurssipesän hankki 1909 omistukseensa turkulainen K.E. Blombergin toiminimi. Martin Stenij'n puolisosta tuli uuden yrityksen osakas: toiminimi oli M. Stenij & Co.[1][2] Vuodesta 1910 tehtaan omistus oli jyväskyläläisillä Anton Fredriksonilla, Th.Liliuksella, kauppias Mitrofanoffilla ja Hugo Parviaisella. [3] Konkurssi oli jälleen edessä 1912. Toiminta alkoi uudelleen osakeyhtiömuotoisena.

Tikkakosken Rauta- ja Puuteollisuus Oy[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tikkakosken Rauta- ja Puuteollisuus Oy:n perustaminen vuonna 1912 merkitsi muutosta yrityksen toimialassa. Yhteydet alkuaikojen mylly- ja sahatoimintaan katkesivat ja yritys suuntautui metallialalle. Sisällissodan vuonna 1918 alkoi aseenosien valmistus Maxim-konekiväärin lukoista. Tarvittavia erikoiskoneita alettiin hankkia aseenpiippujen valmistukseen, joka käynnistyi 1928 Oscar Östmanin johdolla. Piipputuotannon kohteena oli aluksi jalkaväenkivääri M/27, kuuluisa ”Pystykorva”. Myös Pystykorvan peruskorjaus kuului Tikkakosken ohjelmaan.

Tikkakoski Oy[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1930 rauta ja puu jäivät pois yrityksen nimestä. Nimi lyheni Tikkakoski Oy:ksi. Merkittäväksi omistajaksi tuli saksalainen asekauppias Willi Daugs. Tehdasta oli vuodesta 1927 lähtien johtanut Oscar Östman. Tarkkuuspienoiskivääri Skohan Tikka suunniteltiin ja otettiin tuotantoon 1930 ja Suomi-konepistooli 1931.

Suomi-konepistooli M31,lempinimeltään "Tikkakosken ompelukone".

Oy Tikkakoski Ab[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yrityksen nimi vaihtui kaksikieliseksi Oy Tikkakoski Ab:ksi vuonna 1933. Tuotantoon otettiin konekiväärin patruunavyöt ja seuraavana vuonna konekivääri Maxim-09.[2]

Maxim-09-konekivääri talvisodan aseena.

Sotavuosina Oy Tikkakoski Ab valmisti konepistooleita ja -kivääreitä sekä kiväärinpiippuja. Yhtiö tuotti "keskikaliiperien" patruunoita lentokoneen konekiväärien 12.7 mm:stä panssarintorjuntakiväärien 20 mm:iin.[2][4] Sodan päätyttyä Oy Tikkakoski Ab katsottiin rauhansopimuksen ehtojen mukaisesti ns. saksalaisomaisuudeksi, joka oli luovutettava Neuvostoliiton haltuun, koska yhtiön omistuksesta merkittävä osa oli saksalaisella Willi Daugsilla. Omaisuuden luovutusta varten perustettiin erityinen toimielin, Ulkomaisen omaisuuden hoitokunta. [5]

Neuvosto-omistuksen aika 1947–1957[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhtiön historiassa alkoi jakso, jolloin yritys ei valmistanut sotilasaseita. Asetuotanto loppui kokonaan vuonna 1953. Tuotanto suuntautui sen sijaan esimerkiksi Tikka-merkkisiin ompelukoneisiin. Poljettavia ompelukoneita valmistettiin vuosina 1946-1964.[2] Viimeisenä "saksalaisomistuksena" Neuvostoliitto luopui Oy Tikkakoski Ab:stä vuonna 1957. Suomalainen liikemiesryhmä sai maksaa omistukseensa siirtyneen yhtiön hinnan Neuvostoliittoon suuntautuneella viennillä – ompelukoneilla![6]

Tikkamyynti Oy[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ompelukoneiden myyntiä edistämään neuvosto-omistuksessa olleeseen Oy Tikkakoski Ab:hen perustettiin asiamiesorganisaatio Tikkamyynti Oy. Sen ja Tikka-koneiden maine oli kyseenalainen, mutta myyntimiesten saamat palkkiot myyntiin nähden runsaita. Suojelupoliisi kiinnostui Tikkamyynti Oy:n organisaatiosta, kun yrityksen palveluksessa toimineen Nestor Hannolan todettiin vakoilleen Neuvostoliiton hyväksi. Suojelupoliisin tutkimuksissa paljastui esimerkiksi edustaja, jonka tehtävänä oli hankkia uusia ompelukoneiden myyjiä nimenomaan Suomen puolustusvoimista.[7]

Pankin vallassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Osuuspankkien Keskusosuuspankki (OKO) hankki yhtiön osake-enemmistön vuonna 1967.[2]

Nokian omistukseen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nokia osti Tikkakoski Oy:n vuonna 1974.

Oy Sako-Tikka Ab[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oy Tikkakoski Ab liitettiin vuonna 1983 Sako Oy:öön, muodostui Oy Sako-Tikka Ab. Oy Tikkakoski Ab:n toiminta lakkasi 1. lokakuuta 1983.[8] Näin syntyivät Oy Sako-Tikka Ab:n Tikkakosken tehtaat.[9] Yhteistyön symbolina suunniteltiin Sako-Tikka-luodikko, joka tunnettiin köllinimellä Satikka.[10]

Tuotelinjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuotelinja alkoi päättyi viitteet
Maatalouskoneet: Vassin äkeet 1912 Hyytinen 1985, 168
Työstökoneet: sorvit 1912 Hyytinen 1985, 168
Tikka-maatalousmoottorit 1912 1917 jälkeen Hyytinen 1985, 168
Geo-venemoottorit 1912 1917 jälkeen Hyytinen 1985, 168
Aseiden piiput 1928 Hyytinen 1985, 175
Aseiden tukit 1920
Aseiden muut osat 1918 Hyytinen & Hyytinen 2003, 27
Maxim-konekiväärit 1934 1944 Hyytinen & Hyytinen 2003, 27
Pienoiskiväärit: Skohan-Tikka-tarkkuuspienoiskivääri 1930 1953 Hyytinen 1985, 176–177
Suomi-konepistoolit 1931 1953 Hyytinen & Hyytinen 2003, 30 ,246
Ammukset 1939 Hyytinen 1985, 170
Poljettavat ompelukoneet 1946 1964 Hyytinen 1985, 170–172
Ompelukoneet 1946 1967 Hyytinen 1985, 170–172
Elektroniikkateollisuuden mekaaniset laitteet
Liukuesteet 1963 Hyytinen 1985, 172
Autotarvikkeet 1966 1969 Hyytinen 1985, 191

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hyytinen, Timo: Arma Fennica: suomalaiset aseet Finnish firearms. Arma Fennica, 1985. ISBN 951-99681-6-4.
  • Hyytinen, Timo: Asesuunnittelua Suomessa. Arma Fennica, 2001. ISBN 951-97543-3-4.
  • Hyytinen, Timo & Hyytinen, Harri: Suomi-konepistoolin tarina: näin syntyi maailman paras ase ja näin sitä käyttivät maailman parhaat taistelijat. Arma Fennica, 2003. ISBN 951-97543-9-3.
  • Pohjonen, Juha: Maanpetturin tie: maanpetoksesta Suomessa vuosina 1945–1972 tuomitut. Helsinki : Otava, 2000. ISBN 951-1-16994-7.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Hyytinen & Hyytinen 2003, 25–26
  2. a b c d e Hyytinen 1985, 191
  3. http://www.jyvaskyla.fi/ksmuseo/haloo/sota/sota_teoll1.htm
  4. Hyytinen 1985, 170
  5. Oy Tikkakoski Ab:n osakkeiden luovutusta käsiteltiin esimerkiksi 6. helmikuuta 1947 päivätyssä muistiossa. Muistio n:o 11/a Oy Tikkakoski Ab:n osakkeiden luovutuksesta NL:n OH:lle 06.02.1947 Kaarlo Hillilän yksityisarkisto (1925-1958)
  6. Hyytinen 1985, 173
  7. Pohjonen 2000, 185, 407–413
  8. YTJ - Yritys- ja yhteisötietojärjestelmä, YTJ- tietopalvelu
  9. Hyytinen 2001, 158–159
  10. Satikka-nimi esiintyy asesuunnittelija Jali Timarin 27. huhtikuuta 1983 kirjoittamassa lausunnossa. Lausunnon jäljennös on lähteessä Hyytinen 2001, s. 162–164.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Tikkakoski (yritys).
  • Haloo, minä täällä! – Sota ja pula 1939–1949
  • Laitakari, A. V.: Kertomus Tikkakosken tehtaan 50-vuotisesta toiminnasta 1893–1943. Jyväskylä, 1943. ISBN puuttuu teoksesta.
  • Mäkinen, Martti: Oy Tikkakoski Ab, 90 vuotta metalliteollisuutta Tikkakoskella: 1893–1983. Tikkakoski : Oy Tikkakoski, 1983. ISBN ei tiedossa.