Tiikeripyton

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tiikeripyton
Python molure 13.JPG
Uhanalaisuusluokitus: Silmälläpidettävä [1]
Silmälläpidettävä
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Matelijat Reptilia
Lahko: Suomumatelijat Squamata
Alalahko: Käärmeet Serpentes
Heimo: Jättiläiskäärmeet Boidae
Alaheimo: Pytonit Pythoninae
Suku: Python
Laji: molurus
Kaksiosainen nimi
Python molurus
Kuhl, 1820
Levinneisyyskartta
Python molurus Area.svg
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Tiikeripyton Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Tiikeripyton Commonsissa

Tiikeripyton (Python molurus) on yksi kuudesta isoimmasta käärmelajista. Tiikeripyton kuuluu kuristajiin, joten sillä ei ole myrkkyhampaita. Se kuuluu II-CITES-lajeihin.

Tiikeripyton on hyvin suuri, raskastekoinen käärme. Tiikeripytonit ovat tummanruskeita beigeillä täplillä ja kahdella selvällä vaakasuoralla päänraidalla kummankin silmän yli. Naaraat kasvavat koiraita isommiksi. Naarailla on usein erilainen väritys sekä pienempi pää suhteessa vartaloon kuin koirailla. Vankeudessa niille kertyy ikää noin 20 vuoden verran, luonnossa elävistä ei ole merkintöjä.

Tiikeripytonia esiintyy Etelä-Aasiassa, Burmassa, Thaimaassa, eteläisessä Kiinassa, Vietnamissa ja Indonesiassa. Hylätyistä lemmikkieläimistä on muodostunut lisääntyvä kanta myös Pohjois-Amerikan Floridaan. Tiikeripytonin elinympäristö on vaihteleva, sisältäen kuivan metsistön, vuoristot ja heinäpellot. Luonnossa tiikeripytonin ruokavalio koostuu jäniksistä, hiiristä, rotista, liskoista, toisista käärmeistä, linnuista ja nisäkkäistä. Tiikeripyton kuristaa tarvittaessa hengiltä jopa antiloopin, leopardin ja ihmisen. Yläleuassa, suun tuntumassa sillä sijaitsee herkkiä aistimia, jotka reagoivat saaliseläimestä säteilevään lämpöön. Pyton väijyy pyydystettävää järven rannalla tai puussa, ja on aina iskuvalmis. Uhrinsa ympärille kietoutuessaan se voi olla jokseenkin varma pyynnin onnistumisesta.

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tiikeripytonit parittelevat aikaisin kevätkuukausina ja munivat 12–100 munaa maalis-huhtikuussa. Hautoessaan munia Tiikeripytonin lihakset värähtelevät, ja nämä liikkeet auttavat naarasta nostamaan munien ympäryksen lämpötilaa. Naaras ei koskaan jätä munia, eikä käy edes syömässä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Python molurus IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. (englanniksi)