Tiedonhankinnan prosessimalli

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Tiedonhankinnan prosessimalli (engl. information search process) on yksi tiedonhankintatutkimuksen keskeisimmistä malleista, jonka on kehittänyt amerikkalainen Carol C. Kuhlthau. Malli pohjautuu 1980-luvun alkupuolella aloitettuihin empiirisiin tutkimuksiin, joiden kohteina oli lähinnä opiskelijoita. Myöhemmin on tutkittu myös muita ryhmiä.[1] Kuhlthaun tutkimukset olivat ensimmäisiä, joissa otettiin huomioon tiedollisten ja toiminnallisten näkökohtien lisäksi myös tiedonhankkijan tuntemukset[2]. Tiedonhankinnan prosessimallin mukaan tiedonhankintaprosessi koostuu kuudesta vaiheesta, joihin liittyy tiettyjä ajatuksia, tunteita ja toimintoja[3]. Mallille on keskeistä käsitys siitä, että epävarmuus lisääntyy ja vähenee tiedonhankintaprosessin kuluessa[2].

Tiedonhankintaprosessin vaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tiedonhankinnan prosessimalli pohjautuu John Deweyn, George Kellyn ja Jerome Brunerin käsityksiin oppimisesta vaiheittaisena konstruktioprosessina, jonka kuluessa henkilö sovittaa uuden informaation aikaisempiin käsityksiinsä. Henkilö kokee epäilyn ja hämmennyksen tunteita kohdatessaan aikaisempiin käsityksiinsä sopimatonta informaatiota. Se voi johtaa joko uuden informaation torjumiseen tai aiempien konstruktioiden muuttumiseen eli oppimiseen. Myös tiedonhankinnan prosessimallissa tiedonhankinta käsitetään konstruktioprosessina, joka alkaa epävarmuuden tunteesta.[1]

Tiedonhankinnan prosessimalli kuvailee henkilön kokemuksia hänen hankkiessaan tietoa sellaista monimutkaista tehtävää varten, joka vaatii huomattavasti konstruktiota ja oppimista. Malli kuvailee tiedonhankintaprosessia sarjana ajatuksia, tunteita ja toimintoja. Alkuvaiheen epäselvät ja jäsentymättömät ajatukset selkiytyvät prosessin kuluessa. Ahdistuneisuuden ja epäilyksen tunteet vaihtuvat itsevarmuudeksi. Toiminnan tasolla henkilö etsii prosessin alkuvaiheissa aiheeseen yleisesti liittyvää informaatiota ja myöhemmissä vaiheissa nimenomaan täsmennettyyn aiheeseensa olennaista informaatiota. Henkilökohtaisen näkökulman muotoilu aiheeseen on ratkaiseva vaihe tiedonhankintaprosessissa. Siinä vaiheessa tunteet muuttuvat epävarmoista itsevarmoiksi, ajatukset muuttuvat jäsentymättömistä selkeämmiksi ja kiinnostus lisääntyy.[2] Malli jakaa tiedonhankinnan kuuteen vaiheeseen, jotka ovat aloitus, aiheen valinta, tunnustelu, muotoilu, informaation keruu ja tulosten esittäminen[1].

Aloitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aloitusvaiheessa henkilö tunnistaa tarvitsevansa tietoa tai ymmärrystä tehtävän suorittamiseksi. Tässä vaiheessa tehtävää koskevat ajatukset ovat jäsentymättömiä. Henkilö pohtii ongelmaa, yrittää ymmärtää tehtävää ja suhteuttaa sen aikaisempiin kokemuksiin. Hän tuntee epävarmuutta ja ahdistuneisuutta ajatellessaan edessä olevaa tehtävää. Hän saattaa keskustella muiden kanssa mahdollisista aiheista ja lähestymistavoista.[3]

Aiheen valinta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toisessa, aiheenvalinnan vaiheessa henkilö tunnistaa ja valitsee yleisaiheen tutkittavaksi ja lähestymistavan sen käsittelyyn. Usein tuntemukset muuttuvat epävarmuudesta optimistisemmiksi, kun valinta on tehty. Henkilö punnitsee mahdollisia aiheita tehtävän vaatimuksien, käytettävissä olevan ajan, henkilökohtaisen kiinnostuksen ja saatavissa olevan informaation suhteen. Hän saattaa keskustella toisten kanssa tai hakea alustavasti tietoa ja silmäillä sitten tuloksia saadakseen yleiskäsityksen vaihtoehtoisista aiheista. Jollei hän jostain syystä pysty tekemään valintaa, ahdistuneisuuden tunteet luultavasti lisääntyvät, kunnes valinta on tehty.[2]

Tunnustelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kolmannessa, tunnustelun vaiheessa hämmennyksen, epävarmuuden ja epäilyksen tunteet yleensä lisääntyvät. Tässä vaiheessa henkilö pyrkii ymmärtämään aihetta paremmin voidakseen muodostaa siihen oman näkökulman. Hän etsii informaatiota aiheesta ja suhteuttaa uuden informaation aikaisempiin tietoihinsa. Tässä vaiheessa löydetty informaatio ei useinkaan sovi yhteen aikaisempien käsityksien kanssa ja tuntuu epäjohdonmukaiselta. Tilanne voi tuntua pelottavalta, ja henkilö saattaa jopa lopettaa tiedonhankinnan. Tunnustelun vaihe on prosessin vaikein vaihe, sillä löydetty informaatio voi lisätä epävarmuutta.[2]

Muotoilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neljäs, tehtävän tai teeman muotoilun vaihe, on käänteentekevä prosessissa. Epävarmuuden tuntemukset vähenevät ja itsevarmuus lisääntyy. Henkilö pyrkii tunnistamaan ja valitsemaan ideoita informaatiosta voidakseen muodostaa henkilökohtaisen näkökulman tehtävään.[3]

Informaation keruu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viidennessä vaiheessa kerätään täsmennettyyn aiheeseen liittyvää informaatiota. Ajatukset liikkuvat täsmennetyn aiheen määrittämisessä ja tukemisessa. Henkilö pyrkii valitsemaan nimenomaan täsmennettyyn aiheeseen olennaista informaatiota, sillä tehtävän muotoilun jälkeen yleistieto aiheesta ei ole enää relevanttia. Nyt hän pystyy täsmentämään olennaisen tiedon tarpeensa käyttäessään tiedonhakujärjestelmää tai pyytäessään apua tietopalvelun henkilökunnalta, jolloin hän voi hakea kattavasti tietoa saatavilla olevista resursseista. Epävarmuuden tunne vähenee, itsevarmuus lisääntyy yhä, ja kiinnostus tehtävää kohtaan syvenee.[3]

Tulosten esittäminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuudennessa eli viimeisessä vaiheessa tulokset voidaan esittää kirjallisesti tai suullisesti[1]. Henkilö kokee yleensä helpotusta. Hän on tyytyväinen, jos tiedonhankinta on sujunut hyvin, ja pettynyt, jollei ole. Hän pyrkii saattamaan tiedonhankinnan loppuun ja valmistautuu esittämään tai muuten käyttämään saamiaan tuloksia. Hän saattaa vielä tarkistaa, onko jokin informaatio jäänyt huomaamatta.[3]

Poikkeuksia prosessin etenemisessä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tiedonhankinta ei aina etene tasaisesti epävarmuudesta ymmärrykseen, vaan eri vaiheet saattavat toistua. Kun jostain asiasta saadaan selkeämpi käsitys, se voi herättää lisäkysymyksiä, jolloin tiedonhankintaprosessi alkaa uudelleen aloitusvaiheesta.[1] Tunnustelun vaiheen läpikäyminen auttaa tehtävän tai teeman muotoilussa. Usein tiedonhankkijat kuitenkin yrittävät siirtyä aiheenvalinnan vaiheesta suoraan informaation keruun vaiheeseen. Tällöin heille ei ole muodostunut tehtävään henkilökohtaista näkökulmaa, joka antaisi suunnan tiedonhankinnalle.[2]

Kokemus vaikuttaa henkilön tekemiin päätöksiin ja valintoihin koko tiedonhankintaprosessin ajan. Hän kokee prosessin vaiheet eri tavalla riippuen siitä, kuinka paljon hän tietää ongelmasta ja kuinka paljon konstruktiota tiedonhankinnan aikana joudutaan tekemään. Rutiininomaisemmissa tehtävissä, joissa tarkoituksena on vastata yksinkertaiseen kysymykseen, ihmiset eivät yleensä koe vaiheita tiedonhankinnassaan. Monimutkaisemmissa tehtävissä, joissa tavoitteeseen pääsy vaatii huomattavaa määrää konstruktiota ja oppimista, ihmiset yleensä kokevat tiedonhankinnan prosessimallin kuvaileman prosessin.[2]

Epävarmuuden periaate[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tiedonhankinnan prosessimallin lähtökohtana on ”epävarmuuden periaate”. Mallin mukaan tiedonhankinta on konstruktioprosessi, joka lähtee liikkeelle henkilön kokemasta epävarmuuden tilasta.[1] Epävarmuus on tiedollinen tila, joka yleensä aiheuttaa ahdistuneisuuden ja epävarmuuden tuntemuksia. Tiedonhankintaprosessin alkuvaiheissa voidaan tuntea epävarmuutta ja ahdistusta, joka yhdistyy jäsentymättömiin ajatuksiin aiheesta tai kysymyksestä. Kun tiedolliset tilat muuttuvat selvemmiksi ajatuksiksi, myös tuntemukset muuttuvat itsevarmemmiksi. Ymmärryksen puutteen aiheuttama epävarmuus saa tiedonhankintaprosessin liikkeelle.[3]

Tiedonhankintaa voi kuvata matkana, joka alkaa epävarmuudesta ja päättyy joko ymmärryksen kasvuun tai pahimmassa tapauksessa epätietoisuuden lisääntymiseen[1]. Epävarmuus sekä lisääntyy että vähenee tiedonhankintaprosessin kuluessa. Ennen muotoilun vaihetta epävarmuus yleensä lisääntyy henkilön saadessa uutta, epäjohdonmukaista informaatiota, joka vaatii konstruktiota ja tulkintaa. Epävarmuus on luonnollinen osa tiedonhankintaprosessia. Jollei henkilö osaa odottaa epävarmuutta ja varsinkin sen lisääntymistä, ahdistuneisuuden tuntemukset saattavat lisääntyä. Epävarmuuden lisääntyminen osoittaa kohdan, jossa informaation välittäjät ja järjestelmien suunnittelijat voivat tulla väliin ja tarjota apua.[2]

Mallin arviointia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennen Kuhlthaun tutkimuksia harva ymmärsi, että tiedonhankkijan tunteilla voisi olla merkitystä tiedonhankintatutkimuksessa ja tiedonhankkijan käyttäytymisen ymmärtämisessä.[3] Aikaisemmissa tutkimuksissa tiedonhankintaa pidettiin järjestelmällisenä ja rationaalisena toimintana. Tutkijoille oli uutta, että tiedon saaminen voi itse asiassa lisätä epävarmuutta. Tiedonhankinnan prosessimallissa epävarmuutta pidetään luonnollisena ja välttämättömänä osana prosessia.[4] Jos epävarmuus ymmärretään merkkinä innovaation ja luovuuden alkamisesta, kirjasto- ja informaatiopalvelun päämääränä ei enää pidetä vain epävarmuuden vähentämistä, vaan käyttäjän konstruktioprosessin tukemista. Lisääntynyt epävarmuus tiedonhankintaprosessissa näyttää kohdan, jossa opettajat, informaatikot ja muut informaation välittäjät voivat tulla apuun. Juuri tässä kohdassa tiedonhankkijat hyötyvät avusta ja neuvoista, kun taas prosessin jossain toisessa kohdassa apu olisi tarpeetonta ja se voitaisiin kokea häiritsevänä.[2]

Tiedonhankinnan prosessimalli kehitettiin 1980-luvulla, ja sitä jalostettiin edelleen 1990-luvulla. Sen jälkeen mallia on hyödynnetty monissa empiirisissä tutkimuksissa. Mallia on sovellettu oppimisympäristöjen ja työpaikkojen tiedonhankinnan tutkimuksissa. Vaikka tutkimuksissa on tullut esiin eroavaisuuksia tiedonhankkijoiden käyttäytymisessä, mallin on todettu pätevän edelleen myös uusissa teknologisissa ympäristöissä.[4]

Itse asiassa jotkut mallin esittämistä tiedonhankinnan ongelmista saattavat jopa pahentua, kun tietoa haetaan Internetistä. Tutkimuksissa on todettu, että helposti saatavissa oleva tieto on muuttanut opiskelijoiden käsityksiä tiedonhankinnan prosessista. He odottavat löytävänsä tiedon nopeasti ja vaivattomasti ja valitsevat työnsä aiheen sen perusteella, mistä arvioivat saavansa tietoa helposti. Ongelmia ja esteitä kohdatessaan he hämmentyvät ja turhautuvat. He keskittyvät usein pelkästään lopputuotteeseen ja saattavat välttää oppimiselle tärkeät tunnustelun ja muotoilun vaiheet, joissa heidän oma ymmärryksensä aiheesta syventyisi. Jos heille kerrotaan tiedonhankinnan prosessista ja siitä, että tehtävän tai teeman muotoilu on tarpeen, he käyvät läpi myös muotoilua edeltävät vaiheet ja heidän ahdistuneisuutensa vähenee.[4]

Ryhmien tiedonhankintaa tarkastelevissa tutkimuksissa on todettu, että mallissa ei kiinnitetä tarpeeksi huomiota tiedonhankintatilanteen kontekstin tai tilanteen vaikutukseen ja että yhteistoiminnallinen tiedonhankinta ei täysin noudata tiedonhankinnan prosessimallia.[5] Näissä tutkimuksissa saadut tulokset eivät tukeneet tiedonhankinnan prosessinmallin oletuksia, sillä ryhmän jäsenten tuntemukset eivät aina muuttuneet myönteisemmiksi prosessin edetessä. On ehdotettu tiedonhankinnan prosessimallin laajentamista siten, että otettaisiin huomioon myös sosiaalisten ja kontekstitekijöiden vaikutus henkilön informaatiokäyttäytymiseen.[6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Haasio, A & Savolainen, R: Tiedonhankintatutkimuksen perusteet. Helsinki: BTJ Kirjastopalvelu Oy, 2004. ISBN 951-692-577-4.
  • Kuhlthau, C: Seeking meaning. A process approach to library and information services. Westport: Libraries Unlimited, 2004. ISBN 1-59158-094-3.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g Haasio & Savolainen 2004.
  2. a b c d e f g h i Kuhlthau, C: Information Search Process Viitattu 9.11.2010. (englanniksi)
  3. a b c d e f g Kuhlthau 2004.
  4. a b c Kuhlthau, C, Heinström, J & Todd, R.J: The 'information search process' revisited: is the model still useful?. Information Research, 2008, 13. vsk, nro 4, s. paper 355. Artikkelin verkkoversio.
  5. Hyldegård, J: Beyond the search process – exploring group members´ information behavior in context. Information Processing & Management, 2009, 45. vsk, nro 1, s. 142–158. Kieli =.
  6. Hyldegård, J: Collaborative information behaviour – exploring Kuhlthau’s Information Search Process model in a group-based educational setting. Information Processing & Management, 2006, 42. vsk, nro 1, s. 276–298.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Isbell, D & Kammerlocher, L: Implementing Kuhlthau: A New Model for Library and Reference Instruction. Reference Services Review, Fall/Winter 1998, s. 33–44.
  • Kuhlthau, C: Inside the Search Process: Information Seeking from the User’s Perspective. Journal of the American Society for Information Science, 1991, 42 (5), s. 361–371.
  • Kuhlthau, C: Information Search Process (ISP) Model. Encyclopedia of Library and Information Sciences, Third Edition 2010, 1: 1, s. 2586-2591.
  • Kuhlthau, C: Learning in digital libraries: An information search process approach. Library Trends, 1997, 45 (4), s. 708–724.
  • Shannon, D: Kuhlthau’s Information Search Process. School Library Media Activities Monthly, Vol. 19, no. 2, October 2002, s. 19–23.