Telemark (hiihto)
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Telemark on laskettelun kantamuoto, jossa liikutaan lumella hiihtäen tai laskien kahdella suksella. Suksien side mahdollistaa kantapään vapaan nousun. Telemarkille ovat tyypillisiä niin sanotut telemark-käännökset.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Telemark-hiihdon historia alkaa 1800-luvun puolivälin Norjasta, jossa hiihtoa harrastettiin ensimmäisiä kertoja pelkän hyötykäytön lisäksi myös huvina ja urheiluna.
Nykyaikaisen telemarkin alkuna pidetään Telemarkin maakunnasta kotoisin olevan Sondre Norheimin, aikansa "hiihtopummin" ja nykyaikaisen hiihdon isän, osallistumista Kristianiassa (nykyisessä Oslossa) hiihtokilpailuun vuonna 1868.
Telemarkilaiset miehet olivat kilpailussa ylivoimaisia. Norheim voitti kilpailun ja esitteli maailmalle uuden käännöstyylin ja uudenlaiset välineet. Hän esitteli telemarkilaiseksi ristityn käännöksen sekä silloin christianiaksi ristityn parallel-käännöksen, joka myöhemmin vakiintui käyttöön myös alppihiihdossa.
Välineisiin Norheim keksi parannuksia, jotka vaikuttavat niissä vielä tänäkin päivänä. Hänen käyttämänsa suksi oli totuttua lyhyempi, ja siinä oli sivuleikkaus ja kannantausside. Hänen kehittämänsä muutokset paransivat olennaisesti suksen ominaisuuksia ja helpottivat käsittelyä niin hypyissä kuin käännöksissä. Myöhemmin 1900-luvun alkupuolella suksiin lisättiin Keski-Euroopassa teräsreunat ja lisää tukevuutta haettiin myös lukitsemalla kantapää sukseen.
Telemark-hiihto vaipui unohduksiin vuosikymmeniksi, kunnes 1970-luvulla se herätettiin Yhdysvalloissa uudestaan henkiin. Tällöin vapaalaskusta kiinnostuneet laskijat löysivät tämän hiihdon kantamuodon uudestaan.
Eurooppaan telemarkin uusi aalto saapui 1980-luvulle tultaessa, jolloin se kuitenkin oli pienten piirien harrastus. Vasta 1990-luvulla telemarkin suosio lisääntyi räjähdysmäisesti. Tällöin niin harrastajamäärät, välinepuolen tarjonta kuin kilpailutoimintakin lisääntyivät voimakkaasti.
Telemark lajina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Telemark on perinteisin ja monipuolisin hiihtolajeista. Se mahdollistaa hiihtämisen, nousemisen, laskemisen, käännökset ja hyppäämisen. Siinä voi kilpailla monipuolisesti tai sitä voi harrastaa sellaisenaan: vaeltaa, laskea ja nousta rinteitä missä haluaa.
Telemark-tekniikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Telemark-tekniikka on kaikkien laskettelutekniikoiden kantamuoto, ja siitä ovat muun muassa alppilajit myöhemmin syntyneet.
Asento[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Telemark-hiihdon käännös eroaa alppihiihdon tekniikasta selkeimmin siinä, että hiihtäjän kantapää on vapaa nousemaan suksesta, mikä mahdollistaa käännöksessä laskeutumisen tasapainoiseen, matalaan ja joustavaan asentoon. Tässä asennossa paino jakautuu molemmille jaloille, ja takajalan paino on päkiällä ja polvi suunnilleen lantion alapuolella. Etujalka taas joustaa nilkasta ja polvesta siten, että kantapää on kiinni suksessa. Jalkojen väliin jää noin monon mitta. Kyseistä asentoa kutsutaan telemark-asennoksi, ja sitä käytetään myös mäkihypyssä ns. telemark-alastulossa. Sen olennainen merkitys on pitkittäistukevuus, jos laskettelija seisoisi suorana jalat vierekkäin pienikin este kaataisi hänet nokalleen.
Käännös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Käännös suoritetaan pudottautumalla kevennyksestä jouhevasti telemark-asentoon siirtäen ulkojalkaa eteen – toisinaan myös sisäjalkaa taaksepäin. Tässä asennossa paino jakautuu molemmille jaloille siten, että käännöksen alussa painotetaan hieman enemmän etujalkaa ja käännöksen lopussa takajalkaa. Kun sukset on kantattu sisäkaarteen puoleiselle reunalleen, käännös leikkaa itsestään rinteeseen.
Käännöksessä vyötärö kiertyy siten, että hartialinja on koko ajan kohtisuorassa alarinteen suuntaan. Laskijan lantio nojaa kantatessa sisäänpäin. Kädet ovat rennosti vartalon etupuolella. Tekniikka ei tarvitse sauvoja, mutta laskijat käyttävät usein kahta sauvaa (käännöksessä suoritetaan vain niin sanottu kevyt merkintä tai ei mitään) tai yhtä pitkää keppiä (perinteisesti puinen sauva, jolla vain tasapainotetaan laskua).
Käännösten välillä tehtävä telemark-vaihto on yhtäjaksoinen, pehmeä liikesarja, jossa takajalka viedään eteen seuraavan käännöksen etujalaksi. Vaihdossa tapahtuva jalkojen vienti eteen tai taakse aiheuttaa ylös-alasliikkeen, joka antaa laskuun luonnollisen rytmin. Näin uusi käännös alkaa lähes itsestään. Jatkuvuus ja pehmeys myös tekevät laskusta kaunista katseltavaa.
Välineet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Telemark-suksissa on yleensä teräsreunat ja sivuleikkaus keskellä, kuten laskettelusuksissakin. Sukset ovat kuitenkin jonkin verran löysemmät, koska laskiessa paino on molemmilla jaloilla. Telemark-suksia saa sekä puhtaasti laskemiskäyttöön että vaelluskäyttöön, jälkimmäisissä yhdistyy murtomaasuksen jalkavuus ja voideltavuus laskettelusuksen sivuleikkaukseen ja teräskantteihin. Vaellussukset ovat yleensä kevyempiä, kapeampia ja pidempiä kuin puhtaasti laskemiseen suunnitellut sukset.
Siteet jättävät kantapään vapaaksi nousemaan ja mono kiinnittyy kärjestään tai kantapään kiertävän vaijerin avulla. Kärkikiinnitystä käytetään lähinnä vaelluskäytössä, rinnelaskettelussa siteet ovat tukevampia ja niissä on usein korotuspala. Siteissä saattaa olla kannan alle käännettävä nousurauta pitkiä nousuja varten.
Telemark-laskettelussa käytetään yleensä karkuremmejä, koska useimmissa siteissä ei ole jarruja. On myös olemassa laukeavia ja jarruilla varustettuja siteitä, sekä step-in siteitä.
Monot ovat kärjestä enimmäkseen 75 mm kolmipiikkiseen siteeseen sopivaa mallia. Vaellusmonot saattavat olla matalia ja nahasta tai muovista. Rinnekäyttöön tehdyt monot muistuttavat muovisia laskettelumonoja, mutta taipuvat päkiän kohdalta, ollen kuitenkin jäykkiä sivusuunnassa.
Sauvoina käytetään rinnekäytössä normaaleja tai vähän lyhyempiä laskettelusauvoja, vaelluskäytössä ja omin voimin laskettaessa usein teleskooppisauvoja.
Laskettaessa ilman hiihtohissien palveluita suksien pohjassa käytetään usein nousukarvoja, jotka tarjoavat erinomaisen pidon ylämäessä ja jotka poistetaan ennen laskua.
Maastossa laskettaessa käytetään usein polvisuojia, koska lumen alla oleva este saattaa heittää suksen yllättäen ylös ja telemark-asento ja -side sallivat suksen nousun.
Kilpailulajina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Telemarkin kilpailulajeja ovat:
- classic (sisältää hyppyosuuden ja tasamaaosuuden)
- sprint classic
- suurpujottelu
Telemarkissa on laskettu maailmancupia 1990-luvulta lähtien. Lisäksi lajissa kamppaillaan maailmanmestaruudesta.
Neljä suomalaista on voittanut lajissa maailmanmestaruuden: Milla Mattila, Antti-Pekka Auvinen, Pia Raita ja tuoreimpana Mikko Huupponen (Classic Juniorit 22.01.2009) Joonas Karhumaa on voittanut vapaalaskun Pohjoismaiden mestaruuden telemark-sarjassa.