Teksasinkalkkarokäärme

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Teksasinkalkkarokäärme
Crotale diamantin 40.JPG
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Matelijat Reptilia
Lahko: Suomumatelijat Squamata
Alalahko: Käärmeet Serpentes
Heimo: Kyykäärmeet Viperidae
Suku: Crotalus
Laji: atrox
Kaksiosainen nimi
Crotalus atrox
Baird & Girard, 1853
Levinneisyyskartta
Crotalus atrox distribution.png
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Teksasinkalkkarokäärme Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Teksasinkalkkarokäärme Commonsissa
Teksasinkalkkarokäärme värisyttämässä häntäänsä.

Teksasinkalkkarokäärme (Crotalus atrox).

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruskeaa nahkaa kirjavoittavat vaaleareunaiset vinoneliömäiset kuviot. Kalistin muodostuu kartiomaisista, osaksi päällekkäisistä sarveistuneista renkaista. Kun käärme värisyttää häntäänsä, renkaista lähtee kaliseva ääni.

Yläleuassa sijaitsee kaksi pitkää ja kaarevaa, tiehyeellistä myrkkyhammasta. Ne ovat painautuneet vasten kitalakea ja tulevat esiin vasta, kun käärme aikoo purra.

Pituus: Enintään 2 m Paino: 6-7 kg

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teksasinkalkkarokäärmeen voi kohdata USA:n lounaisosissa sekä Meksikon pohjois- ja keskiosissa.

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aavikot, pensasmaat, preeriat ja vuoriseudut.

Elinikä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Odotettu elinikä on 20, tosin harva yksilö elää niin vanhaksi johtuen metsästyksestä ja ihmisen asuinalueen laajenemista.

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teksasinkalkkarokäärme pyydystää pieniä nisäkkäitä, lintuja ja sammakoita. Se syö kerran joka toinen tai kolmas viikko. Käärme pystyy paikantamaan lämminverisen uhrinsa pilkkopimeässä päänsä aistinkuoppien avulla. Kyseessä ovat eläinkunnan lämmölle herkimmät elimet. Myrkkynsä ruiskutettua käärme odottaa uhrin menehtymistä. Myrkky vaikuttaa verenkiertoelimistöön ja kudoksiin. Se myös helpottaa ruoansulatusta.

Uskomuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Delaware-intiaanien tarustossa kerrotaan pikkupojasta, jolla oli lempilelunaan ontosta kurpitsasta ja pähkinöistä valmistettu helistin. Kun uhkaava käärme ryömi pojan telttaan, hän heitti lelunsa sen suuhun puolustautuakseen, ja siitä päivästä lähtien kalistin on varoittanut kalkkarokäärmeen tulosta.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Crotalus atrox IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. (englanniksi)