Tangaroa

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Tangaloa)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tangaroaa esittävä kivipatsas Cookinsaarilla.

Tangaroa tai Tangaloa (Ta'aroa, Tagaroa) on yksi Tyynen valtameren ja Polynesian tärkeimmistä jumalista. Hän on meren jumala ja kaiken luoja.[1]

Marquesasaarilla Tangaroa on tuulten ja kalastuksen jumala, ja häntä kutsutaan nimellä Tana’oa. Kerrotaan myös, että aikojen alussa hän asui taivaissa ja hallitsi yötä, kunnes Atea syntyi hänestä. Tahitin kansanperinteessä Tangaroa asui tummassa simpukankuoressa, josta hän lopulta muotoili taivaan ja maan.[1]

Uuden-Seelannin maorit pitävät häntä meren jumalana ja alkujumala Papan, maan jumalattaren, ja Rangin, taivaan jumalan, poikana. Alussa oli vain tyhjyyttä, jossa kellui simpukka, Rumia. Sen munamaisen muodon sisällä liikkui jokin: Tangaroa. Hän oli tehnyt itse itsensä eläväksi ja oli odottanut tilaisuutta päästä luomaan maailma. Hän pinnisti voimansa äärimmilleen ja simpukka halkesi kahtia. Tangaroa nosti simpukan toisen puoliskon taivaankanneksi ja toisen hän asetti maaperäksi. Muita tarvikkeita Tangaroalla ei ollut työtään varten, joten hän teki maan mullan omasta lihastaan, selkärangastaan vuoristot ja sisäelimistään pilvet. Kynsistään hän loi meressä eläville kuoren ja suomut. Seuraavaksi Tangaroa kutsui muut jumalat näkyviin ruumiistaan. Etenkin käsityöläisjumala Tu auttoi puiden ja eläinten luomisessa. Sitten tuli ensimmäisten ihmisten, Tilin ja Hinan vuoro. Jumalat suostuttelivat nämä tutustumaan ja lisääntymään. Tangaroan mielestä kaikilla hänen luomuksillaan oli kuori: taivaan kuori sisälsi auringon, kuun ja tähdet, maan kuori kivet, joet ja järvet; jopa ihmisillä oli kuori: naisen kohtu, josta syntyi uutta elämää.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Wilkinson, Philip : Myytit & legendat. Readme.fi, 2009. Suomentaja Veli-Pekka Ketola ISBN 978-952-220-252-9
  • Manfred Lurker: A Dictionary of Gods and Goddesses, Devils and Demons. Routledge & Kegan Paul, 1987. ISBN 0-203-67189-9

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Lurker 1987, s. 180
  2. Wilkinson 2009, s. 338