Tampereen Puhelinosuuskunnan talo
Tampereen Puhelinosuuskunnan talo eli TPO:n talo on arkkitehti Bertel Strömmerin suunnittelema liike- ja asuinrakennus, joka sijaitsee Tampereen keskustassa, Hallituskadun ja Aleksis Kiven kadun kulmassa. Nelikerroksinen, alun perin vaalealla rappauksella päällystetty kivitalo on valmistunut vuonna 1933.[1][2][3][4] Talo on 1960-luvulla pinnoitettu uusilla, Strömmerin tyyliin sopimattomilla materiaaleilla, minkä seurauksena se on menettänyt puhtaat funkispiirteensä.[5]
TPO:n talon rakennutti Tampereen Puhelinosuuskunta, kun se tarvitsi käyttöönsä uudenaikaiset toimitilat Tampereen puhelinjärjestelmän automatisoinnin yhteydessä. Taloon sijoitettiin automaattijärjestelmän edellyttämät koneistot. Ne eivät olisi mahtuneet puhelinosuuskunnan edellisiin toimitiloihin, jotka sijaitsivat Hämeenkadun varrella Tuotannon talossa (ent. Tampereen Telefooni-Osakeyhtiön rakennus).[2][6][7][8]
Uusi L. M. Ericssonin valmistama 3 500 puhelinnumeron automaattikeskus otettiin käyttöön 31. maaliskuuta 1934. Tampereella oli vuoden 1933 lopulla käytössä 2 858 puhelinta. Ensimmäinen käsivälitteinen puhelinkeskus oli otettu Tampereella käyttöön toisena Suomessa Turun jälkeen toukokuun lopulla 1882. Tämän 50 puhelinnumeron keskuksen rakensivat merikapteeni Frans Nordfors ja teknikko Juho Holmsten-Heiniö. Ensimmäisen puhelinnumeron 1 sai Aamulehti. Nordforsin yhtiö sulautui vuonna 1894 vuonna 1891 perustettuun Tampereen Telefooni Oy:hyn. Tämä yhtiö hoiti Tampereen puhelinliikennettä aina vuoteen 1920 saakka, jolloin Tampereen Puhelinosuuskunta perustettiin. Käsivälitteinen puhelinkeskusasema sijaitsi Sandbergin talossa vuoteen 1891 saakka ja sen jälkeen Kauppakatu 12:ssa vuoteen 1899 saakka ja Kuninkaankatu 2:ssä vuoteen 1914 saakka. Käsivälitteinen puhelinkeskus toimi Tampereen Telefooni Oy:n alunperin omistamassa Tuotannon talossa Hämeenkatu 26:ssa vuoteen 1934 saakka. Puhelimien määrä Tampereella kasvoi niin että vuonna 1890 niitä oli 200, 1897 500, 1906 1 000, 1914 1 500 ja 1920 2 000.[9]
Vuonna 1979 TPO:lle valmistui uusi toimitalo osoitteeseen Näsilinnankatu 41.[7][10]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Huusko, Anna-Kaisa: Bertel Strömmer ja Tampereen kaupunginarkkitehdin toimi vuosina 1918–1939 (PDF) (taidehistorian pro gradu -tutkielma) s. 109–111. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 1997. Viitattu 22.7.2022.
- ↑ a b Strömmer, Bertel: Tampereen Puhelinosuuskunnan uudisrakennus. Arkkitehti 1/1934, s. 9–10. Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot Viitattu 22.7.2022.
- ↑ Rihlama, Seppo: Rakennustaidetta Tampereella, etukannen karttasivu ja rakennusluettelo, kohde 73. Tampere: Tampereen kaupungin tiederahasto, 1968.
- ↑ Raevuori, Yrjö: Tampereen puhelinlaitoksen kolmas vuosisadan neljännes 1932–1957, s. 26–27, 39. Tampere: Tampereen Puhelinosuuskunta, 1958.
- ↑ Jaakola, Juha: Bertel Strömmer – Tampereen arkkitehti, s. 197–198, 200. Tampere: Tampereen historialliset museot, 2022. ISBN 978-952-371-047-4.
- ↑ Huusko 1997, s. 109.
- ↑ a b Tampereeen Puhelin Oyj 1998 (PDF) s. 36. Tampere: Tampereen Puhelin Oyj, 1999. Viitattu 22.7.2022.
- ↑ Tampereen kantakaupungin rakennuskulttuuri 1998, s. 54. Tampere: Tampereen kaupungin kaavoitusyksikkö, 1998. ISBN 951-609-076-1.
- ↑ Automaattipuhelinjärjestelmä Tampereella otetaan käyttöön huomisiltana, Aamulehti, 30.03.1934, nro 86, s. 5, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- ↑ Humppi, Manu: Näsilinnankatu 39–41: Rakennushistoriallinen selvitys (PDF) s. 11, 15. Tampere: Arkkitehtitoimisto AR-Vastamäki Oy, 2016. Viitattu 22.7.2022.