Tammijuoksiainen
| Tammijuoksiainen | |
|---|---|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumalliset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Alajakso: | Tuhatjalkaiset Myriapoda |
| Luokka: | Juoksujalkaiset Chilopoda |
| Lahko: | Siimajuoksiaiset Geophilomorpha |
| Heimo: | Geophilidae |
| Suku: | Brachygeophilus |
| Laji: | truncorum |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Brachygeophilus truncorum |
|
| Synonyymit | |
|
|
Tammijuoksiainen (Brachygeophilus truncorum) on pieni ja ohut juoksujalkainen. Suomen kansallisessa uhanalaisarvioinnissa 2010 se on luokiteltu vaarantuneeksi (VU).[2]
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tammijuoksiaisen noin 20 mm:n pituiseksi kasvava ruumis on kalpean vaaleankeltainen lukuun ottamatta päätä ja leukaraajajaoketta, jotka ovat jonkin verran muuta ruumista tummemmat. Raajapareja on koiraalla 37–39 ja naaraalla 39–41. Ruumis on noin 25 kertaa leveytensä pituinen ja pää suunnilleen yhtä pitkä kuin leveä. Silmät puuttuvat. Tuntosarvissa on 14 jaoketta, joista jaokkeet 2–5 ovat hieman muita pitkänomaisempia. Ruumiin jaokkeiden 4–16 vatsapuolella on kolme pituussuuntaista uraa. Leukaraajojen tyvilevy on lähes suorakaiteen muotoinen ja myrkkykynsien tyvellä on pieni kyhmy. Takimmaisessa raajaparissa on selvät kynnet ja aivan raajaparin tyvellä kaksi suurta huokosta.[3]
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pohjoismaissa lajia tavataan koko Tanskassa sekä Ruotsin ja Norjan eteläosissa.[3] Suomesta on vain yksi tunnettu löytöpaikka, eikä juoksiaisia ole tavattu sieltäkään pitkään aikaan.[2]
Elinympäristö ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tammimetsien laji, joka on elinpaikoiltaan vahvasti kulttuuriympäristöihin sidonnainen. Eläin oleskelee puiden rungoilla irtonaisen kuoren alla tai lahossa puuaineksessa.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Varpu Vahtera: Tammijuoksiainen – Geophilus truncorum Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
- ↑ a b Ilpo Mannerkoski, Juhani Terhivuo & Pekka T. Lehtinen 2010. Tuhatjalkaiset. Julk.: Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.). Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. s. 372–375
- ↑ a b c Nationalnyckeln till Sveriges Flora och Fauna. Mångfotingar – Myriapoda ISBN 978-91-88506-53-5 s. 147, 163
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- UniProt Taxonomy: Brachygeophilus truncorum (englanniksi)
|