Taistelupelastaja
Taistelupelastaja on ryhmän jäsen, joka on saanut muita ryhmän taistelijoita paremman lääkintäkoulutuksen ja -varustuksen. Hän kouluttaa taisteluensiapua ryhmässä. Taistelupelastajat täydentävät haavoittuneille annettua hätäensiapua sekä järjestävät haavoittuneiden evakuointia sekä täydentävät lääkintämateriaalia.[1] Taistelupelastajalta ei vaadita mitään alan aiempaa koulutusta. Varusmieskoulutuksen aikana jokaisesta ryhmästä koulutetaan yksi tehtävään halukas ja kykenevä jääkäri taistelupelastajaksi. Taistelupelastaja ei korvaa lääkintämiestä.[2] Joukkueen lääkintämies perustaa hoitopaikan (HP), antaa välittömän henkeä ylläpitävän ensiavun paikalla ja organisoi haavoittuneen kuljetuksen eteenpäin.[3]
Taistelupelastajille on kehitetty omat lääkintätarvikkeet omaan tarvikesarjaan.[4] Taistelupelastajien käytössä on muun muassa kiristys- ja ensisiteitä, nenänieluputkia, välineet paineilmarinnan purkamiseen jos taistelupelastaja on saanut koulutuksen välineiden käyttöön, venttiilisiteitä rintakehävammoihin, hypotermiapussi ja luokittelu-/hoitokortteja.[1] Tätä koulutusta annetaan erityisesti maavoimissa. Suomessa taistelupelastajien välineistö tullaan jatkossa osoittamaan jääkäritoimintaa toteuttaville yksiköille, mutta myös muille joukkoyksiköille. Taistelupelastajat koulutetaan tunnistamaan paineilmarinta sekä tarvittaessa laukaisemaan se.[5]
Taisteluensiavusta on tuotettu verkkomateriaali, jota voidaan käyttää taisteluensiavun opetuksessa jokaiselle sotilaalle, taistelupelastajalle sekä lääkintähenkilöstöön kuuluvalle läpi koko kenttälääkintäketjun.[6] Varusmieskoulutuksessa painopiste on yhä enemmän taistelijoiden, taistelijaparien, partioiden ja ryhmien taisteluensiapukoulutuksessa (TCCC, TC3, Tactical Combat Casualty Care).[4]
Suomessa taistelupelastajakoulutus käynnistyi Kaartin jääkärirykmentissä syksyllä 2008. Koulutuksen käynnisti yksittäinen kouluttaja omiin kansainvälisissä operaatioissa saamiinsa kokemuksiin, yhdysvaltalaisiin hoitosuosituksiin ja opetusmateriaaleihin perustuen. Taistelupelastajakoulutus perustuu Yhdysvalloissa 1990-luvun lopulla käynnistettyyn Tactical Combat Casualty Care3 (TCCC) -toimintaan. Yhdysvallat käyttivät toimintamallia Afganistanin ja Irakin operaatioissa ja tämä sai taisteluvammoihin menehtyneiden lukumäärän laskemaan ennätyksellisen alas. Suomessa maavoimien uuden taistelutavan myötä joukkoyksiköt saivat ohjeen käynnistää taisteluensiavun koulutuksen kaikille varusmiehille sekä käynnistää myös taistelupelastajakoulutuksen. [7]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Puolustusvoimat: Sotilaan käsikirja 2019 24.9.2018. Puolustusvoimat. Viitattu 16.4.2023.
- ↑ Lähdekorpi, Susanna: Taistelupelastajan erikoiskoulutus kiinnostaa Hämeen Sanomat. 26.9.2015. Viitattu 16.4.2023.
- ↑ Honkavaara, Pekka: Kenttälääkinnästä ja kemiallisista aseista – Valmiusryhmien kenttälääkinnästä ja srategisesta iskusta (osa 2/3) Finnanest. 2/2003. Suomen Anestesiologiyhdistys. Arkistoitu 23.9.2020. Viitattu 16.4.2023.
- ↑ a b Siitonen, Simo: Puolustuvoimen lääkintähuolto poikkeusoloissa ja normaaliolojen häiriötilanteissa 2015+ Sotilaslääketieten Aikakauslehti. 1/2013. Sotilaslääketieteen Keskus ja Suomen Lääkintäupseeriliitto. Viitattu 16.4.2023.
- ↑ Jokela, Jorma: Kenttälääkintäjärjestelmä ja taistelukentän ensihoito muutoksen alla ensihoitaja. 3/2014. SEHL Suomen Ensihoitoalan Liitto ry. Viitattu 16.4.2023.
- ↑ Terä, Mikko & Törmä, Johanna: Taisteluensiavun opetuspaketti Sotilaslääketieteen Aikakauslehti. 1/2018. Sotilaslääketieteen keskus ja Suomen Lääkintäupseeriliitto. Viitattu 16.4.2023.
- ↑ Tiilikka, Jari: Katsaus: Kaartin jääkärirykmentti viisi vuotta taistelupelastajakoulutuksen kärkijoukoissa Sotilaslääketieteen Aikakauslehti. 3/2013. Sotilaslääketieteen keskus ja Suomen Lääkintäupseeriliitto. Viitattu 18.4.2023.