Sylviornis neocaledoniae

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Fasaani
Sylviornis.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Hävinnyt
Hävinnyt
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Kanalinnut Galliformes
Heimo: Sylviornithidae
Suku: Sylviornis
Laji: neocaledoniae
Kaksiosainen nimi
Sylviornis neocaledoniae
Poplin, 1980[1]

Sylviornis neocaledoniae oli sukupuuttoon hävinnyt kanalintu, jonka jäännöksiä on löydetty Uudesta-Kaledoniasta. Laji jätti jälkeensä luulöydösten lisäksi suurikokoisia pesärakennelmia, jotka ovat säilyneet näihin päiviin saakka. S. neocaledoniae hävisi arviolta 1 500 vuotta sitten, mutta se on saattanut selviytyä pitempäänkin.

Jäännökset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lajin sääriluu ja kallon osa näytteillä Muséum national d'histoire naturellessa Pariisissa.

Uudesta-Kaledoniasta on löydetty suuria määriä lajin luita ja lähes kaikki sen luuston osat. Pindain luolasta on löydetty yli 4000 ja Kanumerasta yli 600 luuta tai luun kappaletta. Laji määriteltiin vuonna 1980 alun perin Kanumerasta löydettyjen vain muutaman luun avulla. Sittemmin samasta paikasta on tehty lisää löytöjä ja tutkijat löysivät myös Pindain luolan jäännökset, joihin kuuluu lähes kokonaisia luurankoja useista eri yksilöistä. Pindain luolan jäännökset ovat myös paremmin säilyneitä. Lajin jäännöksiä on löytynyt myös alueen arkeologisilta paikoilta.[1]

Piirteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

S. neocaledoniaen jäännökset ovat hyvin yleisiä, mistä sen on päätelty olleen kasvinsyöjä, vaikkakin sen nokka muistutti ennemminkin petolintujen nokkaa.[1] Se käytti ehkä voimakkaita jalkojaan maan kaivamiseen ja esimerkiksi juurien syömiseen, mutta lajin ravinnosta voidaan tehdä vain arvailuja. Se painoi noin 30 kiloa ja oli puolitoista metriä korkea. Île des Pinsiltä on löydetty lajin jälkeensä jättämiä suurikokoisia maassa sijaitsevia pesäkumpuja. Jotkut niistä ovat jopa 5 metriä korkeita ja 50 metriä leveitä. Ne ovat lisäksi todennäköisesti pienentyneet ajan kuluessa. Tiedossa ei ole, ovatkö pesät yhden linnun aikaansaannosta. On myös mahdollista, että useammat lajin yksilöt rakensivat pesät, tai että niitä käytti useampi sukupolvi. Laji oli menettänyt lentokykynsä, joten sille ei todennäköisesti ollut uhkanaan maapetoja ennen ihmisen saapumista saarille.[2]

Häviäminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lajin häviäminen on ajoitettu noin 1 500 vuoden päähän ja sen häviämisen syynä on pidetty ihmisen toimintaa[1][2]. Lapitakulttuurin edustajat saapuivat saarille kiistellyn teorian mukaan 1 500 vuotta eaa.[2] Ihmiset metsästivät lajia, mikä tiedetään sen luista, joita on löydetty ihmiseen liitettyjen löydösten läheltä[1]. Ihmiset toivat saarille myös mukanaan koiria, rottia ja sikoja, jotka saattoivat saalistaa aikuisia lintuja tai näiden munia. Häviäminen on saattanut tapahtua myöhemminkin, sillä paikallinen suullinen perinne tuntee yhä tarinat suurikokoisista linnuista.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Jean Christophe Balouet ja Storrs L. Olson: Fossil Birds from Late Quaternary Deposits in New Caledonia (PDF) (s. 11) 1989. Smithsonian Institution Press. Viitattu 15.8.2012. (englanniksi)
  2. a b c d Piper, Ross: Extinct animals : an encyclopedia of species that have disappeared, s. 65-68. Greenwood Press, 2009. ISBN 9780313349874. (englanniksi)