Suur Tõll

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo virolaisen mytologian hahmosta. Suur Tõll on myös virolainen jäänmurtaja.
Suur Tõllin ja Piretin patsas Kuressaaressa.

Suur Tõll on saarenmaalaisessa tarinankerronnassa esiintyvä suurikokoinen hiisi. Suur Tõll liitetään useisiin paikannimiin tai niiden syntytarinoihin erityisesti Saarenmaalla. Suur Tõll oli mahdollisesti sukua saksalaisessa tarinankerronnassa esiintyvälle Tell-nimiselle vastaavalle hahmolle. [1] Suur Tõll esiintyy myös saman nimisessä vuonna 1980 valmistuneessa elokuvassa[2].

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäiset kirjalliset tiedot Suur Tõllin tarinoista ovat 1700-luvun lopulta. Peter Süda keräsi monia Suur Tõll aiheisia tarinoita teokseensa Vana varanduse vakk ehk Saarenmaa vägimees Suur Tõll, joka ilmestyi vuonna 1883.[1] Eno Raud julkaisi Suur Tõllin tarinoita kirjassaan Suur Tõll, joka julkaistiin vuonna 1959[3]. Kaikkiaan Suur Tõll aiheisia tarinoita on merkitty muistiin 189[1].

Tarinoissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suur Tõllilla on tarinoiden mukaan veli Leiger, joka asui Hiidenmaalla. Perheeseen kuului myös vaimo Piret, joka on mahdollisesti saanut nimensä skandinaavisesta nimestä Birgit. Suur Tõllilla oli lisäksi poika, niin sanottu Noor Tõll (Nuori Tõll), jolle ei tarinoissa mainita tarkempaa nimeä. Tarinoissa Suur Tõllin vastustajana on Piru, joka esiintyy suurimmassa osassa Suur Tõllista kertovista tarinoista.[4] Monessa tarinassa esiintyy eri tavoin kivet tai niiden siirtäminen. Erilaiset kivikasat tai suurikokoiset kivet selitetään usein eri tavoin Suur Tõlliin liittyväksi. Joihinkin tällaisiin kiviin on liitetty myös uskomuksia niiden parantavasta voimasta.[1] Suur Tõll liittyy moniin eri paikannimiin. Naissaari syntyi erään tarinan mukaan Suur Tõllin vaimon pudottua mereen ja hukuttua, jolloin hänestä muodostui saari. Kübarsaari taas syntyi tarinan mukaan Suur Tõllin mereen pudonneesta kypärästä.[5] Suur Tõllin kotipaikalla on kaksi ehdokasta, joista molemmat sijaitsevat Saarenmaalla: Tõlluste ja Tõllin kylä. Kuolinpaikka on eri tarinoiden mukaan monessa eri paikassa.[6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Enn Kreem: Saarenmaa ja saarenmaalaiset. Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-141358-5.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Kreem 1990, s. 86
  2. Suur Tõll (1980) IMDb. Viitattu 18.11.2010. (englanniksi)
  3. Haase Donald: The Greenwood encyclopedia of folktales and fairy tales. Greenwood Publishing Group, 2008. ISBN 978-0-313-33441-2. Google kirjat. (englanniksi)
  4. Kreem 1990, s. 85
  5. Kreem 1990, s. 87
  6. Kreem 1990, s. 88