Suomen urheilu 1929
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Suomen urheilu 1929 käsittelee vuoden 1929 merkittäviä uutisia ja tapahtumia suomalaisessa urheilussa.
Ammunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Maailmanmestaruuskilpailuissa Tukholmassa, Ruotsissa Suomi saavutti ensimmäisen ammunnan maailmanmestaruutensa. Sen toivat pienoiskiväärin makuuammunnan joukkuekilpailussa Viljo Aro, Lars Klärich, Sven Oskar Lindgren, Einari Oksa ja Albert Ravila.[1][2]
Jalkapallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Suomen maajoukkue pelasi seitsemän maaottelua. Joukkue osallistui ensi kertaa neljä vuotta kerrallaan kestävään Pohjoismaiden-mestaruusturnaukseen ja hävisi vieraskentällä Ruotsille 1–3, Norjalle 0–4 ja Tanskalle 0–8. Heinäkuussa Suomi pelasi Viroa vastaan vierastasapelin 1–1 ja voitti sen runsas kuukausi myöhemmin Helsingissä 2–1. Syyskuussa Suomi voitti Helsingissä Latvian 3–1. Maaottelukausi päättyi lokakuussa 0–4-tappioon Saksan vieraana. Aulis Koponen teki maalin Ruotsia vastaan ja molemmissa Viro-otteluissa.[3][4]
- Suomen-mestaruuden voitti Helsingin Palloseura, joka voitti loppuottelussa Helsingin IFK:n.[5]
Jääkiekko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Suomen Jääkiekkoliitto perustettiin 20. tammikuuta Helsingissä nimellä Suomen Jäähockeyliitto. Ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Kauko Karvonen.[6]
- Suomen-mestaruuden voitti Helsingin Jalkapalloklubi, joka voitti loppuottelussa Helsingin Palloseuran 5–1.[7][8]
Jääpallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Suomen maajoukkue hävisi helmikuussa Tukholmassa Ruotsille maalein 3–2.[9][10]
- Suomen-mestaruuden voitti Viipurin Sudet ja hopealle sijoittui Helsingin IFK.[11]
Paini[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kreikkalais-roomalaisen painin Euroopan-mestaruuskilpailuissa Dortmundissa, Saksassa Onni Pellinen voitti kultaa alle 87-kiloisten sarjassa ja Väinö Kokkinen saavutti hopeaa alle 79-kiloisissa[12][13]
Pesäpallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Miesten Suomen-mestaruuden voitti Lahden Mailaveikot ja hopeaa sai Haminan Palloilijat.[14]
Pikaluistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Maailmanmestaruuskilpailuissa Oslossa, Norjassa Clas Thunberg voitti yhteistuloskilpailussa kultaa. Hän oli nopein 500 metrin ja 1 500 metrin matkoilla.[15][16]
- Euroopan-mestaruuskilpailuissa Davosissa, Sveitsissä Clas Thunberg saavutti yhteistuloskilpailussa hopeaa. Hän oli nopein 500 metrin ja 1 500 metrin matkoilla.[17][18]
Pohjoismaiset hiihtolajit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Maailmanmestaruuskilpailuissa Zakopanessa, Puolassa Veli Saarinen voitti kultaa ja Anselm Knuuttila saavutti hopeaa 18 kilometrin hiihdossa, ja 50 kilometrillä Knuuttila voitti kultaa ja Saarinen sijoittui hopealle. Esko Järvinen saavutti yhdistetyssä pronssia.[19][20]
Yleisurheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kolmas Suomi–Ruotsi-maaottelu kilpailtiin 7.–8.9. Helsingissä. Ruotsi voitti pistein 90–93. Toivo Loukola voitti 5 000 metrin ja 10 000 metrin juoksut.[21][22]
- Suomi hävisi 28.–29.9. Pariisissa käydyssä maaottelussa Ranskalle pistein 70–69.[21][23]
- Suomen-mestaruuskilpailut järjestettiin 17.–18.8. Viipurissa. Suomen-ennätystä paransivat kuulantyönnössä Armas Wahlstedt tuloksellaan 15.40,5 ja Bengt Sjöstedt 110 metrin aitajuoksussa ajallaan 15,3.[24]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pihlaja, Juhani: Urheilun käsikirja. TietoSportti, 1994. ISBN 951-97170-0-5.
- Virtamo, Keijo (toim.): Fokus-Urheilu 2. Otava, 1970.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Pihlaja, s. 62–68
- ↑ Virtamo, s. 130
- ↑ Eerola, Antti: Punapaidoista Huuhkajiksi – Suomen jalkapallomaajoukkueen historia, s. 69–71. Siltala, 2015. ISBN 978-952-234-250-8.
- ↑ Lautela, Yrjö & Wallén, Göran: Rakas jalkapallo – Sata vuotta suomalaista jalkapalloa, s. 368. Teos, 2007. ISBN 978-951-851-068-3.
- ↑ Pihlaja, s. 201
- ↑ Siukonen, Markku, ym.: Suuri jääkiekkoteos 1, s. 42–43. Oy Scandia Kirjat Ab, 1979. ISBN 951-9466-14-2.
- ↑ Pihlaja, s. 256
- ↑ Kallioniemi, Riku (vt. päätoim.): Jääkiekkokirja 2018, s. 139. Jääkiekon SM-liiga Oy, 2017. ISSN 0784-3321.
- ↑ Virtamo, s. 187
- ↑ Luja yhteenotto eilen Tukholmassa. Helsingin Sanomat, 4.2.2029, s. 1. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 9.2.2023.
- ↑ Pihlaja, s. 269
- ↑ Pihlaja, s. 495–496
- ↑ Virtamo, s. 273
- ↑ Pihlaja, s. 531
- ↑ Pihlaja, s. 553–554
- ↑ Virtamo, s. 211
- ↑ Pihlaja, s. 556–557
- ↑ Virtamo, s. 215
- ↑ Pihlaja, s. 164–165, 869
- ↑ Virtamo, s. 149
- ↑ a b Martiskainen, Seppo et al.: Suomi voittoon - kansa liikkumaan, s. 449. Yleisurheilun Tukisäätiö, 2006. ISBN 951-98952-2-1.
- ↑ Laitinen, Esa: Suomen yleisurheilun tilasto-osa, s. 79–80. , 1987.
- ↑ Laitinen, Esa: Suomen yleisurheilun tilasto-osa, s. 80. , 1987.
- ↑ Hannus, Matti; Laitinen, Esa & Martiskainen, Seppo: Kalevan kisat - Kalevan malja, s. 35. Suomen Urheiluliitto, 2002. ISBN 951-96491-5-8.