Subscriber Identity Module

Wikipedia

Subscriber Identity Module (SIM) on älykortti, jota käytetään matkapuhelinliittymän tilaajan yksilöllisen IMSI-avaimen tietoturvalliseen tallentamiseen. SIM-kortteja käytetään laajimmin GSM-protokollan kanssa, mutta yhteensopivaa moduulia käytetään myös UMTS-päätelaitteissa (USIM) ja IDEN-puhelimissa sekä WLAN-päätelaitteen käyttäjän tunnistamisessa. Kortti sisältää tallennustilaa (tyypillisesti 128—255 paikkaa) myös tekstiviesteille ja puhelinluettelolle.

Teknisesti katsoen SIM on mikrotietokone, joka tekee tarvittavat operaatiot perustuen sisäänsä tallennettuun tietoon. Se koostuu prosessorista, ROM-muistista, RAM-muistista, EEPROM-muistista sekä I/O-piireistä. Aikaisemmat versiot olivat suurikokoisia, 85 kertaa 54 millimetriä. Kilpailu kuitenkin johti nopeasti pienempään versioon kortista. Nykyiset kortit ovat kooltaan 25 kertaa 15 millimetriä (kuvassa).

SIM-korteissa on eri kokoisia tallennusmuisteja; suurin koko on 128 kt, yleisin 64 kt.

Kortin käyttöä ja sisältöä voidaan suojata käyttäen PIN-koodia. Ensimmäinen koodeista, PIN1, voidaan määritellä ohjaamaan puhelimen normaalia käyttöä. Toista koodia, PIN2:ta, voidaan käyttää määräämään erikoistoimintojen käyttöä (kuten rajoittamaan soitettavien numeroiden määrää tiettyyn listaan). PUK1- ja PUK2-koodeja käytetään asettamaan PIN1- ja PIN2-koodit alkutilaansa (esitetyssä järjestyksessä).

SIM-kortti on myös tietovarasto. Se tallentaa matkapuhelinverkon tilatietoja kuten kulloisenkin paikkatiedon (LAI). Jos päätelaitteesta kytketään virrat pois päältä ja takaisin päälle SIM-kortilla olevaa tietoa käytetään löytämään millä alueella päätelaite oli. Tämä säästää aikaa, koska matkapuhelimen ei tarvitse etsiä läpi kaikkia mahdollisia taajuuksia, vaan se voi käyttää LAI-tietoa päätelläkseen millä taajuuksilla paikallinen tukiasema toimii. Japanin PDC-protokolla määrittelee myös SIM-kortin käytettäväksi, mutta tätä ominaisuutta ei ole koskaan otettu käyttöön kaupallisesti. Rajapintamäärittely päätelaitteen ja SIM-kortin välille on annettu RCR STD-27:n liitteessä 4.

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Teknillinen korkeakoulu: [1], GSM verkkojen rakenne, Petri Karttunen, 14.2.1996