Streblinae
| Streblinae | |
|---|---|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Kaksisiipiset Diptera |
| Alalahko: | Kärpäset Brachycera |
| Heimo: | Täikärpäset Hippoboscidae |
| Alaheimo: |
Streblinae Speiser, 1900 |
Streblinae on täikärpäsiin lukeutuva kärpästen alaheimo, jonka jäsenet ovat lepakoiden ehdottomia loisia. Alaheimoon kuuluu 32 sukua, joissa on yhteensä 227 tunnettua lajia. Noin kaksi kolmasosaa lajstosta elää uuden maailman trooppisilla ja subtrooppisilla alueilla.
Alaheimon täikärpäset vaihtelevat ulkoasultaan paljon. Ne ovat usein litteitä, mutta litistymissuunta vaihtelee vaaka- ja pystysuuntaisesti litistyneen välillä. Streblinae-täikärpästen pituus vaihtelee 0,73–5,50 millimetrin välillä, mutta useimmat lajit ovat vain 1,5–2,5 millimetrin mittaisia. Silmät puuttuvat täysin, mutta lähes kaikilla lajeilla on siivet. Siivellisyys ei kuitenkaan takaa lentotaitoa ja peräti 48 lajilla siivet ovat jollakin tavalla muuttuneet kelvottomiksi lentämistä ajatellen. Alaheimoon kuuluu myös kuusi kokonaan siivetöntä lajia, joista viideltä puuttuvat myös väristimet. Elävä kärpänen voi tarttua isäntäeläimen karvoihin niin tiukasti, että sen poistaminen ehjänä on lähes mahdotonta.
Eläimet viettävät koko elämänsä lepakoiden ulkoloisina. Erityisesti ne suosivat korvien, siipien ja sukuelinten aluetta. Sekä koiraat että naaraat imevät isäntäeläimen verta. Lajien isäntäspesifisyys on huonosti tunnettua, mutta malesialaisille lepakoille tehdyssä kartoituksessa 72 % Streblinae-lajeista esiintyi vain tietyllä lepakkolajilla. Streblinae-täikärpäset saattavat toimia sairauksien vektoreina.
Lepakkokärpästen lisääntyminen, kuten muukin niiden biologia[1], tunnetaan huonosti. Hedelmöitys on sisäinen ja toukat elävät muiden täikärpästen tapaan naaraskärpäsen sisällä ja käyttävät ravinnokseen erityisten rauhasten tuottamaa eritettä. Kussakin naaraassa on vain yksi toukka kerrallaan. Toukkavaiheita on kärpäsille tyypilliseen tapaan kolme. Toukat siirtyvät naaraan ulkopuolelle vasta koteloituessaan.
Varsin erikoislaatuisen ryhmän kaikkien kaksisiipisten joukossa muodostavat Ascodipteron-suvun lajit. Näillä naaras, isännän löydettyään, pudottaa siipensä, väristimensä sekä jalkansa lonkasta alaspäin. Samalla naaras kaivautuu imukärsän ohessa olevien leikkaavien pintojen avulla isännän ihon sisään niin, että vain takaruumiin kärki jää näkyviin. Paikoilleen asettuneen naaraan takaruumis turpoaa ja peittää sekä keskiruumiin että pään.[2][3] Näin Ascodipteron-lajit ovat aikuisenakin käytännössä sisäloisia. Koska naaras ei luonnollisestikaan pääse asettamaan koteloa parempaan paikkaan, tämän suvun lajien kotelot putoavat maahan.
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Nycteribiinae – toinen lepakoihin erikoistunut täikärpästen alaheimo
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suurin osa artikkelista perustuu katsaukseen Carl W. Dick and Bruce D. Patterson: ”Bat flies: Obligate ectoparasites of bats”. Micromammals and Macroparasites; sivut 179–194. Spriger 2006