Lepakkokärpäset

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Lepakkokärpäset
Britishentomologyvolume8Plate277.jpg
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Kaksisiipiset Diptera
Alalahko: Kärpäset Brachycera
Heimo: Täikärpäset Hippoboscidae
Alaheimo: Lepakkokärpäset Nycteribiinae
Katso myös
 Commons-logo.svg Lepakkokärpäset Commonsissa

Lepakkokärpäset (Nycteribiinae) on täikärpäsiin lukeutuva alaheimo, jonka jäsenet ovat pitkälti erikoistuneita lepakoiden ehdottomia loisia. Alaheimoon kuuluu kaikkialla maailmassa yhteensä 275 lajia 12 suvussa. Useimmat lajit elävät vanhan maailman trooppisilla alueilla.

Kaikki lepakkokärpäslajit ovat kovia, litteitä ja vantteranoloisia pieniä kärpäsiä, joiden pituus vaihtelee 1,5–5 millimetrin välillä. Sekä silmät että siivet puuttuvat täysin. Tuntosarvet ovat lyhyet ja muodostuvat vain kahdesta jaokkeesta. Pienikokoinen pää on liikkuva ja lepoasennossa eläin taittaa sen taaksepäin keskiruumista vasten. Lepakkokärpäset viettävät koko elämänsä lepakon turkissa, minkä suojissa sekä koiraat että naaraat imevät isäntäeläimen verta.[1] Aikuinen kärpänen selviytyy elossa isännän ulkopuolella 5–25 tuntia. Kokeet Basilia hispida -lajilla ovat osoittaneet kärpäsen koko elinajaksi 136–195 vuorokautta, josta 97–156 vuorokautta aikuisena. Lepakkokärpäset liikkuvat nopeasti ja kykenevät siirtymään yhtä hyvin kaikkiin suuntiin.

Ruokaillessaan kärpänen kääntää päänsä 180 astetta alaspäin ja työntää imukärsänsä isännän ihon läpi. Samalla se asettautuu jyrkkään kulmaan isännän karvojen sekaan, minkä seurauksena ruokailevan eläimen takaruumiin pää yleensä näkyy karvapeitteen ulkopuolelle. Lepakkokärpäset voivat purra myös ihmistä. Purema on kivulias ja siitä jää jälki. Lepakkoja kärpästen pistot eivät kuitenkaan näytä häiritsevän. Lepakkokärpästen isäntäspesifisyys on huonosti tunnettua, mutta malesialaisille lepakoille tehdyssä kartoituksessa 64% Nycteribiinae-lajeista esiintyi vain tietyllä lepakkolajilla. Lepakkokärpäset saattavat toimia sairauksien vektoreina.

Lepakkokärpästen lisääntyminen, kuten muukin niiden biologia[2], tunnetaan huonosti. Hedelmöitys on sisäinen ja toukat elävät muiden täikärpästen tapaan naaraskärpäsen sisällä ja käyttävät ravinnokseen naaraan rauhasten tuottamaa eritettä. Kussakin naaraassa on vain yksi toukka kerrallaan. Toukkavaiheita on kärpäsille tyypilliseen tapaan kolme. Toukat siirtyvät naaraan ulkopuolelle vasta koteloituessaan ja kotelovaihe kestää 3–4 viikkoa. Kotelot sijaitsevat lepakoiden lepopaikan seinillä.

Suomessa lepakkokärpäslajeja on tavattu kaksi: Nycteribia kolenatii sekä Penicillidia monoceros, esiintyvät etenkin vesisiipalla[3][4] [5].

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Streblinae – toinen lepakoihin erikoistunut täikärpästen alaheimo

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suurin osa artikkelista perustuu katsaukseen Carl W. Dick and Bruce D. Patterson: "Bat flies: Obligate ectoparasites of bats". Micromammals and Macroparasites; sivut 179–194. Springer 2006