Stetinin M-16
Steninin M-16 (tunnettiin myös nimityksillä MVA M-16 ja Grigorovitš M-16) oli venäläinen ensimmäisen maailmansodan aikainen meritiedustelu- ja koulukone.
Dmitri Grigorovitš suunnitteli M-16-koneen ranskalaisen Farman F.30 -vesikoneen pohjalta. Kellukkeilla tai vaihtoehtoisesti suksilla varustetun koneen lento-ominaisuudet olivat huonot, silti sitä valmistettiin noin 50 kappaletta.[1]
Käyttö Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomen ilmavoimat sai käyttöönsä sisällissodassa viisi venäläisten jättämää konetta sekä runsaasti varaosia. Osista koottiin myöhemmin yksi kone lisää. Koneet olivat jo käyttöön otettaessa huonokuntoisia. Luutnantti Väinö Mikkola yritti kuljettaa Stetinin-koneella senaatin puheenjohtajan Svinhufvudin Helsingistä Vaasaan helmikuussa 1918, lento jouduttiin kuitenkin keskeyttämään moottorihäiriön takia. Farmaneiksi Suomessa kutsuttuja koneita käytettiin ilmavoimissa vuoteen 1923 asti. Suomen ensimmäinen laskuvarjohyppy tehtiin 17. kesäkuuta 1922 M-16-koneesta, hyppääjä oli E. Erho.[1]
Tekniset tiedot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Tyyppi: kaksipaikkainen ja -tasoinen meritiedustelu- ja koulukone
- Moottori: 9-sylinterinen nestejäähdytteinen Salmson-tähtimoottori, teho 150 hv
- Kärkiväli: 18 m
- Pituus: 8,6 m
- Tyhjäpaino: 1 100 kg
- Lentopaino: 1 450 kg
- Suurin nopeus: 110 km/h
- Lakikorkeus: 2 500 m
- Lentoaika: 4 h.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Heinonen, Timo: Thulinista Hornetiin – 75 vuotta Suomen ilmavoimien lentokoneita. Tikkakoski: Keski-Suomen ilmailumuseo, 1992. ISBN 951-95688-2-4.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Grigorovich Flying Boats Wio.ru. Viitattu 11.8.2018.