Stephen Furst
| Stephen Furst | |
|---|---|
Stephen Furst |
|
| Syntymäaika | 8. toukokuuta 1954 (ikä 59) |
| Syntymäpaikka | |
| Oikea nimi | Steven Feuerstein |
| Ammatti | näyttelijä, televisio-ohjaaja |
| Puoliso | Lorraine Wright |
| Merkittävät roolit | Kent ”Flounder” Dorfman (Delta-jengi) Tri Elliot Axelrod (St. Elsewhere) Vir Cotto (Babylon 5) |
| Aiheesta muualla | |
| Virallinen sivusto | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Stephen Furst (oik. Steven Nelson Feuerstein, s. 8. toukokuuta 1954) on yhdysvaltalainen näyttelijä ja televisio-ohjaaja.[1]
Stephen Furst syntyi Norfolkissa, Virginian osavaltiossa. Hän jäi orvoksi 17-vuotiaana.[2][3] Samana vuonna hänellä todettiin diabetes. Diabetekseen liittyvien komplikaatioiden takia Furstin vasen jalkan oli vaarassa joutua amputoitavaksi vuonna 1996. Niinpä Furst päätyi laihduttamaan yli 45 kilogrammaa.[3] Hän kirjoitti kokemuksistaan kirjan Confessions of a Couch Potato (suom. Erään sohvaperunan tunnustukset).[4]
Furst on naimisissa Lorraine Wrightin kanssa, ja heillä on kaksi poikaa, Nathan ja Griffith. Nathan Furst on ammatiltaan säveltäjä ja Griffith näyttelijä.[1]
Stephen Furst tunnetaan parhaiten rooleistaan Kent ”Flounder” Dorfmanina elokuvassa Delta-jengi (1978), tohtori Elliot Axelrodina televisiosarjassa St. Elsewhere (1983–1988) ja Vir Cottona science fiction -televisiosarjassa Babylon 5 (1993–1998).[1][2]
Vuonna 1995 aloitetussa piirrossarjassa Bittipää Furst toimi Fanboy-hahmon äänenä. Vuoden 2000 sarjassa Buzz Lightyear of Star Command hänellä oli äänirooli Boosterina. Hän myös näytteli Dash-mursua vuoden Disney-elokuvassa Pieni merenneito II: Atlantiksen salaisuus.
Lähteet [muokkaa]
- ↑ a b c Stephen Furst Biography (1955-) Film Reference. Viitattu 1.7.2009. (englanniksi)
- ↑ a b Biography – Stephen Furst Film.com. RealNetworks. Viitattu 1.7.2009. (englanniksi)
- ↑ a b Moran, W. Reed: Stephen Furst redirects life after diabetes USATODAY.com. 26.6.2001. USA Today. Viitattu 1.7.2009. (englanniksi)
- ↑ Hellmich, Nanci: No way to go through life, son USATODAY.com. 25.11.2002. USA Today. Viitattu 1.7.2009. (englanniksi)