Steel-kitara
| Steel-kitara | |
|---|---|
 |
|
| Soitinryhmä | Kielisoittimet |
| Alkuperämaa / -alue | Yhdysvallat, 1940-luku |
| Liittyvä musiikin tyylilaji | country |
| Samankaltaisia soittimia | ukulele, havaijinkitara |
Steel-kitara on kitara, jota soitetaan vaakatasossa joko soittajan sylissä tai virettä muuttavin pedaalein varustetussa telineessä. Steel-kitaran runkoon on asennettu 1–4 otelautaa, jotka on viritetty lähes minkä vain sointujen mukaan. Pedal steel -kitarassa soittimen viritystä voi muunnella soiton aikana pedaalien, ja polvivipujen avulla. Steel-kitaraa näppäillään oikealla kädellä sormi-plektroilla, ja vasemmalla kädellä liu'utetaan kielillä teräksistä puikkoa.[1]
Pedal steel -kitara[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pedal steel -kitarassa on tavallisimmin kaksi kymmenkielistä kaulaa, joista toisessa soi avoimena E-duurisoinnun säveliä. Kahta pedaalia painamalla ääni nousee A-duuriksi. Toisessa kaulassa on pohjasävelenä F ja muilla kielillä C6-soinnun sävelet. Tässä kaulassa on useampia pedaaleja, joilla saa aikaan useampia sointuja kuin ensimmäisellä kaulalla. Kaulojen, kielten ja pedaalien määrä voi kuitenkin vaihdella, ja pedaalien lisäksi tai niiden sijasta soittimessa voi olla polvella käytettäviä vipuja. Pedal steel -kitaran kauloissa ei ole nauhoja vaan ainoastaan niitä markkeeraavat ohjausviivat; tämä on yksi tapa saada aikaan soittimen soinnille tyypillisiä glissandoja, liukumia sävelestä toiseen, joita voidaan tehdä myös pedaaleilla ja polvivivuilla.[2]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Steel-kitaran edeltäjiä olivat ukulele ja havaijinkitara. Soitin sähköistettiin 1930-luvulla. 1940-luvulla sitä muokattiin etenkin country-musiikissa käytettäväksi pedal steel guitar:iksi. Suomessa soittimen pioneerina tunnetaan Olli Haavisto.[1]. Toinen huomattava suomalainen steel-kitaristi oli pitkään lajissaan ainoana toiminut Roy Rabb.
Kansainvälisesti merkittäviä pedal steel -kitaristeja ovat olleet muun muassa Buddy Emmons, Red Rhodes[2] ja Led Zeppelin-kitaristi Jimmy Page.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Suuri Musiikkitietosanakirja 6 Seg-Ö, s. 37. Helsinki: Weilin + Göös ja Otava, 1992. ISBN 951-35-4730-2.
- ↑ a b Timo Kanerva: Vanha Isäntä, mutta vielä vetreä (Olli Haaviston haastattelu). Soundi, 7/1978, s. 11–13.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Steel-kitara Wikimedia Commonsissa
