Spyro 2: Gateway to Glimmer

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun


Spyro 2: Gateway to Glimmer
Spyro2.jpg
Kehittäjä Insomniac Games
Julkaisija Sony Computer Entertainment
Jakelija Universal Interactive Studios
Säveltäjä(t) Stewart Copeland
Pelisarja Spyro
Julkaisupäivä NA 2. marraskuuta 1999
EU 5. marraskuuta 1999
JP 16. maaliskuuta 2000
PlayStation Network
JP 17. huhtikuuta 2008
NA 7. toukokuuta 2009
PAL 12. joulukuuta 2012
Lajityyppi tasohyppely
Ikäluokitus ELSPA: 3+
ESRB: E (Everyone)
Alusta PlayStation
Jakelualusta CD
Gamepad.svg
Lisää peliartikkeleitaVideopelien teemasivulla

Spyro 2: Gateway to Glimmer (Pohjois-Amerikassa Spyro 2: Ripto's Rage ja Japanissa Spyro X Sparx: Tondemo Tours) on Insomniac Gamesin kehittämä videopeli, joka julkaistiin PlayStationille vuonna 1999. Se on toinen osa Spyro-pelisarjassa.

Tarina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Voitettuaan ilkeän Gnasty Gnorcin Gnorc-armeijoineen päättää Spyro kumppaninsa Sparxin kanssa lähteä hyvin ansaitulle lomalle Dragon Shores -nimiseen lomakohteeseen. Matka saa kuitenkin yllättävän käänteen, kun rannikolle vievä portaali heittääkin Spyron toiseen maailmaan, keskelle Glimmeriä, kaukaisen Avalarin syrjäiseen kolkkaan. Perillä Spyro saa tietoonsa, että Avalarin asukkaat olivat luoneet portaalin, joka imaisee satunnaisen lohikäärmeen heidän maailmaansa. Spyro sattui olemaan juuri tämä kyseinen lohikäärme. Asukkaat selittävät, että halusivat lohikäärmeen, jotta tämä voisi kukistaa Avalarin maailmaa terrorisoivan Ripton, pirullisen pienen otuksen, joka apureidensa Crushin ja Gulpin sekä varastetun taikavaltikan avulla aikoo ryhtyä Avalarin diktaattoriksi. Asukkaat joutuvat tyytymään suuren massatuhoajaliskon sijaan pikkuruiseen Spyroon, sillä Ripto saapui juuri sillä hetkellä paikalle ja tuhosi taikaportaalin palasiksi. Elora antaa Spyrolle Avalarin karttakirjan ja toivottaa onnea matkaan. Spyro ja Sparx eivät voi muutakaan kuin yrittää syöstä Ripton vallasta päästäkseen takaisin kotiin.

Pelaaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Matkalla Spyron täytyy entiseen tapaan keräillä jalokiviä, mutta lohikäärmeiden vapauttamisen sijaan on tällä kertaa tarjolla kultakoristeisten vihreiden jalokivipallojen ja talismaanien metsästystä. Uutuutena ovat liuta uusia taitoja, jotka Spyro tulee oppimaan toisen seikkailunsa varrella. Yksi tärkeimmistä taidoista on sukeltaminen, onpa pelissä kenttiäkin jotka ovat suurimmaksi osaksi veden alla.

Spyro 2:sen on sanottu olevan pelisarjan mullistavin osa, sillä se tuo mukanaan enemmän uudistuksia ensimmäiseen peliin nähden kuin yksikään myöhemmistä peleistä siihen. Esimerkiksi kolmannessa osassa on havaittavissa kaikki samat elementit kuin kakkospelissä. Pelissä on tällä kertaa mukana kyseisen pelattavan tason kartta, joka näkyy ruudun vasemmassa alalaidassa helpottaen pelaamista. Spyro pystyy myös eräissä vaiheissa syöksemään jäätä ja keräämään suuhunsa syljettäviä esineitä, kuten kiviä ja ohjuksia. Vastukset ovat vaikeampia ja niillä on omat elämäpalkit. Lisäksi Guidebook (Suom. Opaskirja), jonka Spyro saa pelin alussa Eloralta, sisältää muutamia uusia asioita.

Uudistusten lisäksi peli tuo mukaan myös runsaasti uusia hahmoja, joista päähenkilöt ovat Elora, Avalarissa korkeassa asemassa oleva naarasfauni. Hän joutui kauan sitten eroon vanhemmistaan ja on lajinsa viimeinen. Hunter, notkea ja nopea, mutta joskus pelkurimainen gepardi. Hän oli Avalarin nopein juoksija, mutta menetti juoksukenkänsä kun alkemisti väitti voivansa muuttaa ne kullaksi ja epäonnistui. Zoe, keiju, joka tallentaa Spyron tilanteen aina siihen kohtaan, missä Spyro hänet viimeksi näki. Jos Spyro menettää yhden elämän, hän palaa välittömästi tähän paikkaan. Moneybags (Raharuhtinas), raha-ahne pankkiirikarhu, joka kiskoo hirveitä hintoja Spyrolle opetettavista kyvyistä ja esteiden yli pääsystä. Professori, viisas ja hajamielinen myyrätiedemies, joka auttaa korjaamaan tarvittavia portaaleja ja ajoneuvoja.

Pelin pomovastukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Crush on sininen ja kaksijalkainen otus, joka käyttää aseenaan nuijaa. Kentällä hän juoksee alustoille joilta hän luo joko sähköpulsseja tai tulipalloja. Kun häneen on saatu osuma, hän alkaa jahdata Spyroa ja kun hän on tarpeeksi lähellä hän lyö nuijalla. Kumea tärähdys pudottaa kiviä katosta joita täytyy varoa. Crush kuitenkin jää kivien alle ja menettää energiaa. Kun tämä tehdään muutaman kerran, hänet voitetaan.
  • Gulp on vihreä ja nelijalkainen jättiläishirviö, jolla on selässään sädetykit. Ripto ratsastaa Gulpin selässä. Kentällä Gulp rynnii Spyroa päin, ja ampuu säteitä ja energiapalloja tykeistään. Gulp voittetaan puskemalla räjähtäviä tynnyreitä, tai nielemällä ohjuksia ja sylkemällä niitä Gulpiin.
  • Ripto on pieni oranssi olento, jota lohikäärmeet kiusasivat koulussa. Siksi Ripto vihaa lohikäärmeitä suunnattomasti ja haluaa tuhota ne kaikki. Kentällä käyttää sauvaa ja ampuu tulipalloja keräämällä jalokivipalloja pystyy tekemään tuliaallon, superpuskun tai ampumaan monta tulipalloa peräkkäin. Hävittyään Ripto luo Gulp-robotin joka jalokivipalloja käyttämällä voi tehdä tuliaallon, silmälaserin tai superpuskun. Kun Gulp robotti on tuhottu, Ripto luo mekaanisen linnun ja ampuu vihreitä liekkejä Spyroa päin. Hävittyään hän putoaa laavaan.

Pelin ääninäyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Tom Kenny  … Spyro, Professori  
 André Sogliuzzo  … Sparx  
 Gregg Berger  … Hunter, Ripto, Crush, Gulp  
 Melissa Disney  … Elora  
 Mary Linda Phillips  … Zoe  
 Richard Barnes  … Raharuhtinas (Moneybags)  
 Marcelo Tubert  … sivuäänet  
 Frank Welker  … eläinten ja olioiden ääniefektit  

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]