Somatotyypit

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Somatotyypit ovat W.H.Sheldonin luomia vartalotyyppejä. Kirjassaan ”Atlas of Men” (1945) Sheldon tuo esille luokittelujärjestelmän, jossa hän luokittelee ihmiskehot kolmeen nykyisinkin tunnettuun ryhmään; ektomorfiseen, mesomorfiseen ja endomorfiseen. Harva ihminen on puhdas yhden somatotyypin edustaja, yleensä meissä on piirteitä eri vartalotyypeistä.

Sheldon on liittänyt myös luonteenpiirteitä vartalotyypitykseensä. Lihavuuteen taipuvainen endomorfi on seurallinen ja mukavuudenhaluinen. Pitkä ja hoikka ektomorfi viihtyy sosiaalisten kontaktien sijaan paremmin kirjojen seurassa ja lihaksikas mesomorfi on rohkea, jäykkä ja tunteeton luonne. Nämä ovat jälleen yleistyksiä, ja harva meistä on lajityyppinsä puhdas edustaja.

Vartalotyypit [muokkaa]

Ektomorfi (leptosomi) on hoikka ja pitkä, myös lantio ja hartiat ovat kapeat. Tällaisen vartalotyypin edustajan on vaikea kasvattaa lihasmassaa tai saada lisää painoa. Sheldonin mukaan ektomorfisella henkilöllä hermokudos on hallitseva kudos.

Ektomorfit ovat yleensä notkeita ja he omaavat hyvät valmiudet kestävyyslajeihin. Aerobisen liikunnan sijaan puhtaan lajityypin edustajan kannattaa panostaa kuntosaliharjoitteluun.

Endomorfi (pyknikko) on luonnostaan pyöreä ja kerää helpommin rasvakudosta kuin muut vartalotyypit. Toisaalta endomorfin on muita vartalotyyppejä helpompaa lisätä sekä venyvyyttä että lihasvoimaa tasaisesti.

Kehon painopiste on vatsan ympärillä ja luusto on normaali tai hento. Kyseisen vartalotyypin edustaja lihoo helposti, ja hänen on vaikea laihtua. Endomorfisella dominoivat umpieritystoimintaa säätelevät kudokset.

Mesomorfilla (atleetti) hallitsevat kudokset ovat lihakset ja sidekudos. Puhdas lajityypin edustaja on lihaksikas ja hänellä on voimakas luusto. Rasvaprosentti on yleensä alhainen.

Mesomorfille lihasta kertyy helposti, mutta venyvyyden kanssa on ongelmia. Vartalotyypille suositeltavia liikuntamuotoja ovat aerobiset ja liikkuvuutta lisäävät lajit.

Verisuonten laajeneminen ja supistuminen tapahtuu erittäin nopeasti ja siksi heitä harvoin huimaa. Tästä syystä atleetti kestää hyvin myös kylmää.

Aiheesta muualla [muokkaa]