Soijasavikka
| Soijasavikka | |
|---|---|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheophyta |
| Kaari: | Siemenkasvit |
| Alakaari: | Koppisiemeniset |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Caryophyllales |
| Heimo: | Revonhäntäkasvit Amaranthaceae |
| Alaheimo: | Chenopodioideae |
| Suku: | Savikat Chenopodium |
| Laji: | probstii |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Chenopodium probstii |
|
Soijasavikka (Chenopodium probstii) on Pohjois-Amerikan eteläosista kotoisin oleva kookaskasvuinen savikkalaji.[1]
Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Soijasavikka kasvaa 80–150 cm korkeaksi. Kasvin nuoret osat ovat tavallisesti jauhoisia. Varsi on pysty, kova ja runsashaarainen, ja väriltään punainen. Kierteisesti olevat paksut, nahkeat lehdet ovat usein punareunaisia ja päältä kiiltäviä. Lehtilapa on kasvin keskiosissa pituudeltaan jopa 15 cm ja vaihtelee muodoltaan leveänpuikeasta vinoneliömäiseen. Lehtilapa on myös hieman kolmiliuskainen, tyvestä tavallisesti leveäntylppä, kärjestä tylpähkö. Laidalta lapa on isohampainen. Vihreä kukinto on lehdetön ja tähkämäinen. Suomessa soijasavikka kukkii vasta loka-marraskuussa. Pähkylä on kehän muodostaman hedelmäverhiön suojaama. Kiiltävänmusta siemen on yhden millimetrin pituinen.[2][3][4] Suomessa soijasavikka kukkii harvoin eikä todennäköisesti tuota siemeniä.[1]
Muista savikkalajeista soijasavikka muistuttaa läheisesti muun muassa jauhosavikkaa (C. album) ja missourinsavikkaa (C. missouriense).[1]
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Soijasavikka on alkujaan kotoisin Pohjois-Amerikan eteläosista. Tulokkaana se on levinnyt tulokkaana muun muassa Eurooppaan.[1] Suomessa lajia on tavattu harvinaisena maan eteläosissa sekä Raahen seudulta.[1][5]
Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomessa soijasavikka on harvinainen uustulokas, jota kasvaa kaatopaikoilla ja täyttömailla.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Hämet-Ahti, Leena, Kurtto & Arto, Lampinen, Raino & Piirainen, Mikko & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti & Väre, Henry. Lisäyksiä ja korjauksia Retkeilykasvion neljänteen painokseen. Lutukka 21/2005, s. 41–85.
- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
- Suuri Pohjolan kasvio. Toim. Mossberg, Bo & Stenberg, Lennart. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki 2005 (2003).
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f Lutukka 21/2005, s. 49.
- ↑ Retkeilykasvio 1998, s. 127.
- ↑ Lutukka 21/2005, s. 48–49.
- ↑ Suuri Pohjolan kasvio 2005, s. 112.
- ↑ Lampinen, R., Lahti, T. & Heikkinen, M. 2012: Kasviatlas 2011: Soijasavikan levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsinki. Viitattu 14.4.2013.