Slavonianvinttikoira
| Slavonianvinttikoira | |
|---|---|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |
 Kroatia |
| Määrä | kuollut sukupuuttoon |
| Alkuperäinen käyttö | metsästys, vartiointi, paimennus |
| Muita nimityksiä | Slavonski Hrt, Levriero Slavo a Pelo Corto, Levriero di Slavonia, Voivodjanski Hrt, Sremski Hrt, Brodski Gonic, Zemunski Hrt |
| FCI-luokitus | ei FCI-rotu |
| Ulkonäkö | |
| Säkäkorkeus | 64 cm |
| Väritys | kerma, punainen, harmaa, black&tan tai valkokirjava |
Slavonianvinttikoira (Slavonski Hrt) on sukupuuttoon kuollut kroatialainen koirarotu.
Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Slavonianvinttikoira oli hieman jugoslavianvinttikoiraa vankkarakenteisempi. Koska kyseessä oli yksinomaan työkäyttöön jalostettu rotu, se oli ulkoisesti erittäin heterogeeninen ja maatiaismainen, ja sen sisällä oli monia eri tyyppejä. Sillä oli syvä rintakehä, vahva luusto ja pitkät raajat. Korvat olivat yleensä ajokoirien tapaan riippuvat, mutta myös pystykorvaisia yksilöitä esiintyi ja erityisesti brodski-paikallispopulaation sisällä. Koko vaihteli pienestä keskikokoiseen ja siitä edelleen melko kookkaaseen paikallisalueesta riippuen, mutta keskimääräinen säkäkorkeus oli noin 64 cm. Myös karvanlaatu oli vaihteleva: se saattoi olla lyhyt, sileä, pitkä, karkea tai kihara. Arvostetuin väritys oli valkokirjava, jossa oli pohjaväriä tummemmat merkit, mutta myös kerma, punainen, harmaa, black&tan ja tummat värit olivat yleisiä - useimmiten valkoisin merkein.[1]
Luonne ja käyttäytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Koska slavonianvinttikoiran perimässä oli ajokoiria, jälkikoiria, lammaskoiria ja karjakoiria, se oli erittäin monipuolinen työkoira. Sillä metsästettiin jäniksiä, kettuja, villisikoja ja kauriita, mutta se soveltui myös vahti- ja paimenkoiraksi. Sitä arvostettiin älykkyytensä, kestävyytensä, voimakkuutensa ja työmotivaationsa vuoksi. Lisäksi se oli ketterä ja nopea - ei kuitenkaan läheskään yhä nopea kuin unkarinvinttikoira tai jugoslavianvinttikoira.[1]
Alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Joidenkin lähteiden mukaan rotu olisi ollut tulos unkarinvinttikoiran, jugoslavianvinttikoiran (sekä kroatialaisen että bosnialaisen populaation), serbianvinttikoiran, posavinanajokoiran, kroatianpaimenkoiran ja "pannonianpaimenkoiran" välisistä risteytyksistä. Toiset taas lukevat unkarinvizslan ja kuvaszin mukaan kantarotuihin. Koska slavonianvinttikoira oli perinteistä vinttikoiraa huomattavasti massiivisempi, joidenkin kynologien mukaan oli virheellistä luokitella se vinttikoiraksi.[1]
Aikanaan rotu oli yleinen Itä-Slavoniassa, Voivodinassa ja Serbian pohjoisosissa. Ennen ensimmäistä maailmansotaa nimeä slavonianvinttikoira käytettiin usein kuvailemaan itätyyppistä kroatianvinttikoiraa. Rotu kuoli sukupuuttoon ilmeisesti 1900-luvun puolivälissä eikä siitä löytynyt mainintoja enää toisen maailmansodan jälkeen.[1]
Etymologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rotu on tunnettu eri alueilla hieman eri nimillä: Voivodinassa Voivodjanski Hrt, Syrmiassa Sremski Hrt, Zemunissa Zemunski Hrt ja Brodissa Brodski Gonic. Kynologista riippuen toiset pitävät näitä kaikkia erillisinä rotuinaan, toiset taas saman rodun paikallismuunnoksina. Heidän mukaansa päärotu olisi pannonianvinttikoira - kenties sama rotu kuin muinainen pannonianajokoira. Slavonianvinttikoira kaikkine paikallisvariaatioineen kategorisoitiin yhden rotunimen, "kroatianvinttikoiran", alle - vastaavasti jotkut linjat yhdistettiin jugoslavianvinttikoiraan, metsästystyyppiseen sylvaniin ja pannonianpaimenkoiraan.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||||||