Siniturska

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Siniturska
Micromesistius australis (southern blue whiting).gif
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Yläluokka: Luukalat Osteichthyes
Luokka: Viuhkaeväiset Actinopterygii
Alaluokka: Neopterygii
Lahko: Turskakalat Gadiformes
Heimo: Turskat Gadidae
Suku: Micromesistius
Laji: australis
Kaksiosainen nimi
Micromesistius australis
Norman, 1937
Alalajit
  • M. australis australis
  • M. australis pallidus
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Siniturska Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Siniturska Commonsissa

Siniturska (Micromesistius australis) on eteläisen pallonpuoliskon viileissä vesissä elävä turskalaji, joka on varsinkin lounaisen Atlantin tärkeimpiä kalastuskohteita.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Siniturska muistuttaa paljon samaan sukuun kuuluvaa sisarlajiaan, Pohjois-Atlantin mustakitaturskaa. Se on yleensä 30–60 senttimetrin pituinen, mutta voi kasvaa 90 senttimetriin. Kala on päältä siniharmaa ja pilkkujen kirjavoima, alta hohtavan valkoinen. Kolme selkäevää ovat selvästi erillään, samoin kaksi peräevää. Partasäie puuttuu. Koiraan vatsaevät ovat pidemmät kuin naaraan.

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Siniturskalla on kaksi erillistä esiintymisaluetta, joiden populaatioita pidetään eri alalajeina. Micromesistius australis australis elää Etelä-Amerikan eteläosaa ja Falklandinsaaria ympäröivissä vesissä 38. ja 62. leveysasteen välillä ja myös läheisillä Antarktiksen niemimaan sekä Etelä-Georgian ja Eteläisten Shetland- ja Orkneysaarten rannikoilla. Toinen alalaji Micromesistius australis pallidus elää Uuden-Seelannin Eteläsaarta ympäröivällä mannerjalustalla.

Elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Siniturskaa tavataan yleensä 100–600 metrin syvyydessä. Se elää talvisin mannerrinteen tuntumassa ja kesällä se vaeltaa tiheinä parvina etelämmäksi mannerjalustan matalikoille, erityisesti Falklandinsaarten lounaispuolelle. Lämpiminä kesinä Etelä-Amerikan populaation vaellus suuntautuu antarktisille vesille.

Uuden-Seelannin vesillä kutu tapahtuu kesä-heinäkuussa, Etelä-Amerikassa elo-lokakuussa. Kolmessa vuodessa kala on noin 30 cm:n pituinen, kymmenessä puolimetrinen. Naaraat kasvavat koiraita nopeammin ja suuremmiksi. Siniturska on petokala, joka syö nuorena muun muassa krillejä ja muita äyriäisiä, mustekaloja ja pikkukaloja.

Kalastus ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Siniturskaa kalastetaan sen molemmilla esiintymisalueilla. Kalastus aloitettiin 1970-luvulla ja vuosisaaliit nousivat sitten ajoittain yli 200 000 tonnin; nykyään saalis on 100 000 tonnin luokkaa. Kalastus on johtanut saaliskalojen keskikoon ja –iän pienenemiseen. Tärkeimmät pyyntimaat ovat Argentiina ja Uusi-Seelanti. Kalan lisääntymisalueilla pyynti tapahtuu pelagisilla ja pohjatrooleilla. Saalis joko pakastetaan blokkeina tai prosessoidaan kalajauhoksi rehukäyttöön.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]