Sinirinta

Sinirinta
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya Kunta: Eläinkunta Animalia Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata Luokka: Linnut Aves Lahko: Varpuslinnut Passeriformes Heimo: Siepot Muscicapidae Suku: Satakielet Luscinia Laji: svecica
Kaksiosainen nimi
Luscinia svecica (Linnaeus, 1758)
Katso myös
Sinirinta Wikispeciesissä   Sinirinta Commonsissa

Sinirinta (Luscinia svecica) on koristeellisen näköinen pieni lintu.

Koko ja ulkonäkö

Sinirinta on punarinnan kokoinen, eli 13–14 cm pitkä ja painaa 15–17 g. Koiraan rinnassa on sininen ”leukalappu”, jonka reunoja kiertää kapea valkoinen ja leveämpi punainen raita, ja jonka keskellä on punaruskea täplä (nimialalaji svecica). Otsassa on kapeat valkeat ”kulmakarvat”, eli silmäkulmajuovat, muuten yläpuolen höyhenpeite on ruskehtava ja vatsan valkea. Naaras on ruskea, selkäpuolelta tummempi, rinnastaan kermanvärinen. Monilla vanhoilla naarailla on rinnassa sinistä. Nuoret linnut muistuttavat vanhaa naarasta, tosin koirailla on himmeä sinipunaisen rintakuvion aihe näkyvissä. Kaikissa puvuissa hyvä tuntomerkki on punertava pyrstön tyviosa. Siipi on yksivärisen ruskea.

Etelä- ja Keski-Euroopassa pesivän alalajin cyanecula koiraan sinisen laikun keskellä oleva täplä on valkoinen, ja Vähässä-Aasiassa pesivän alalajin magna rinta on sininen ilman keskitäplää. Vaihtelu on tietenkin suurta ja välimuotoja esiintyy runsaasti.

Ääni on tunnusomainen kova naksaus, jota on sattuvasti verrattu löysän lipputangon narun läpsynnästä syntyvään ääneen. Varoitusäänenä matkimistaitoinen koiras voi käyttää myös muiden varpuslintujen varoitusääniä. Laulu on erittäin vivahteikasta ja pulppuilevaa lavertelua, jossa on paljon matkintoja. Lapin satakieleksi sinirintaa myös kutsutaan. Laulava koiras istuu tavallisesti näkyvällä paikalla pensaan tai puun latvassa, esitellen upeaa rintavarustustaan.

Vanhin suomalainen rengastettu sinirinta on ollut 5 vuotta 11 kuukautta 29 päivää vanha. Euroopan vanhin on ollut ruotsalainen vähintään 8 vuoden 10 kuukauden ikäinen yksilö.

Sinirinnan sulkasato alkaa heinäkuun puolivälissä ja kestää 41 vuorokautta, päättyen keskimäärin 24. elokuuta.

Levinneisyys

Sinirinta pesii pohjoisessa Euroopassa, paikoin Keski-Euroopassa ja Espanjassa, Aasiassa ja Alaskassa, ja talvehtii Pohjois- ja Itä-Afrikassa sekä Intiassa. Keväällä se saapuu toukokuussa, syksyllä lähtee elokuun lopulla ja syyskuussa. Myöhästelijöitä voi tavata vielä loka–marraskuussa.

Elinympäristö

Sinirinta viihtyy kosteissa koivumetsissä pesimäaikana vesistöjen varsilla olevissa pensaikoissa ja suonreunapusikoissa sekä tunturikoivikoissa. Muuttoaikoina lajia tavataan pensaikoissa, ruo’ikoissa ja rikkaruohostoissa. Keväällä levähtää myös ulkosaariston luodoilla.

Lisääntyminen

Pesä on maassa mättään kupeessa, puun tai pensaan tyvellä tai suojänteessä. Muninta alkaa kesäkuun alussa. Munia on 4–8, tavallisesti 6–7. Naaras yksin hautoo 12–15 päivää. Poikaset lähtevät pesästä lentokyvyttöminä 12–13 päivän ikäisinä, ja oppivat lentämään muutaman päivän kuluttua. Molemmat emot ruokkivat niitä. Moniavioisuutta, tässä tapauksessa polygyniaa, esiintyy toisinaan.

Ravinto

Sinirinta on hyönteissyöjä. Ravinnoksi kelpaavat myös muut selkärangattomat, kuten etanat, hämähäkit ja madot, sekä syksyllä marjat ja siemenet.

Erityistä

Sinirinta on Lapin maakuntalintu.

Aiheesta muualla

• Järvinen, Antero, Järvinen, Leena, Pietiäinen, Hannu & Pryl, Mikko 1980: Sinirinta Kilpisjärven ankarassa pesimäympäristössä. – Lintumies 3.1980 s. 129–134. LYL.
• Järvinen, Antero & Pryl, Mikko 1980: Nesting habits of the Bluethroat Luscinia svecica at Kilpisjärvi, Finnish Lapland. – Kilpisjärvi Notes 4:1–7.
• Kangas, Jaakko K. & Pietilä, Tauno 1978: Valkotäpläsinirinta Luscinia svecica cyanecula* ensi kertaa pesivänä Suomessa. – Lintumies 1.1978 s. 23. LYL