Silmukkamenetelmä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Silmukkamenetelmä (myös silmukkavirtamenetelmä) on eräs sähköisten virtapiirien ja verkkojen ratkaisuun liittyvä systemaattinen menetelmä. Silmukkamenetelmässä käytetään Kirchhoffin jännitelakia ja tällöin saadaan selvitettyä virtapiirin silmukoissa kulkevat virrat.

  • Nähdään virtapiiri moniruutuisena ikkunana ja merkitään joka ruutuun silmukkavirta
  • Joka ruudulle kirjoitetaan oma jänniteyhtälö ja ratkaistaan silmukoissa kulkevat virrat.
  • Ruuduille yhteisten komponenttien resistanssi/impedanssi pitää huomioida molempien silmukkavirtojen osalta.
  • Silmukkavirran kiertosuunnan saa valita vapaasti.

Laskuesimerkki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Selvitetään piirissä kulkevat silmukkavirrat sekä haaroissa kulkevat yksittäiset virrat.

  • Esimerkissä oletetaan vaihtovirtalähteiden toimivan samalla taajuudella: eri nimellistaajuuksisille virtalähteille ei menetelmää voi suoraan soveltaa.
  • Laskuesimerkki pätee myös tasavirtapiireille.

Alkuperäinen laskettava virtapiiriPiiri johon on merkitty selvitettävät silmukkavirrat

  • Kirjoitetaan jokaiselle ruudulle oma jänniteyhtälö:

  • Nyt voidaan ratkaista silmukkavirrat , ja
  • Yksittäisten haarojen virrat voidaan laskea seuraavasti:

Kuvaan merkitty yksittäisissä virtapiirin haaroissa kulkevat virrat.

  • Mikäli virran arvoksi tulee negatiivinen luku, tarkoittaa se sitä, että virran todellinen kulkusuunta on vastakkainen piiriin merkitylle.

Muita virtapiirien laskentamenetelmiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Voipio, Erkki: Virtapiirit ja verkot. Helsinki: Otatieto, 2001 (1976). ISBN 951-672-082-X.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]