Siankuonolepakko
Wikipedia
Sivulta puuttuu | Siankuonolepakko | ||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||||
Uhanalaisuusluokitus: Vaarantunut [1] |
||||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||||
| Craseonycteris thonglongyai Hill, 1974 |
||||||||||||||||||||
 |
||||||||||||||||||||
| Siankuonolepakon levinneisyys | ||||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||||
 Siankuonolepakko Wikispeciesissä |
Siankuonolepakko[2] eli kimalaislepakko (Craseonycteris thonglongyai) on pienlepakoiden alalahkoon kuuluva lepakkolaji. Se on yksi maailman pienimmistä nisäkkäistä ja painaa vain noin kaksi grammaa. Se kilpailee etruskipäästäisen kanssa maailman pienimmän nisäkkään tittelistä: etruskipäästäinen painaa vähemmän, mutta siankuonolepakolla on pienempi kallo. Siankuonolepakon kyynärvarsi on 2,2-2,6 cm.
Siankuonolepakko on heimonsa Craseonycteridae ainoa tunnettu laji[3] ja elää pienellä alueella Länsi-Thaimaassa. Se on yksi maailman uhanalaisimmista nisäkkäistä.
Laji elää 10-15 lepakon ryhmissä luolissa. Ne saalistavat iltahämärässä puiden latvojen yläpuolella.[3]
Lähteet [muokkaa]
- ↑ Craseonycteris thonglongyai IUCN Red List. 2011. IUCN. (englanniksi)
- ↑ Nisäkäsnimistö
- ↑ a b Jiří Gaisler ja Jan Zejda: Suuri eläinkirja, s. 90. suom. Mattias Toivanen, Jere Malinen ja Ismo Nuuja. WSOY, 1995. ISBN 951-0-22848-6.
