Shakerit (uskonlahko)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Vanha navettarakennus nykyään museona toimivassa Hancockin shakerkylässä Massachusettsin osavaltiossa Yhdysvalloissa.

Shakerit (engl. Shakers, "vapisijat"), joista on suomeksi käytetty myös nimitystä hihhulit[1]lähde?, on Englannissa 1700-luvulla muodostunut kristillinen uskonlahko. Se syntyi, kun liikkeen perustajat erosivat kveekareista. Shakers-lahko kukoisti Yhdysvalloissa, ja vuoteen 1826 mennessä oli eri puolilla maata 18 vaurasta shakers-yhdyskuntaa.[2]

Liikkeen hengellinen johtaja oli "äiti" Ann Lee, joka nautti liikkeen sisällä lähestulkoon palvontaa. Äiti Ann Leen katsottiin olevan suorassa yhteydessä Jumalaan, minkä johdosta hän oli shakereiden liikkeen kiistaton johtaja.lähde?

Shakerit edellyttivät jäseniltään tiukkaa selibaattia, jota piti noudattaa myös avioliitossa. Shakereiden yhteisöissä jopa vierailevat aviopuolisot sijoitettiin erillisiin huoneisiin.lähde?

Shakers-liike oli jyrkkä uskonlahko, joka tunnetaan Kristuksen toiseen tulemiseen uskovien seurana, ja joka oli rutiininomaisesti yhteydessä henkiin. Lahkolaiset uskoivat sukupuolten tasavertaisuuteen, harjoittivat selibaattia ja julistivat rauhanliikettä. He uskoivat pystyvänsä puhumaan tuonpuoleiseen siirtyneiden veljiensä ja tunnettujen kuuluisuuksien, kuten Kolumbuksen kanssa.lähde?

Nimitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Shakerien pyörretanssia. Kuva 1800-luvulta.

Shakers-liikkeen nimitys muodostui siitä, kun seurakunta tanssi iloa puhkuvaa, pyörremäistä ja jalkaa polkevaa tanssia. Lahkolaiset uskoivat tanssiessaan olevansa henkiensä valloissa. Shaker-nimitys (’vapisija, ravistelija’) oli aluksi pilkkanimi, jonka he saivat hurmahenkisten tanssiensa vuoksi, joissa he sanoivat ravistelevansa synnin pois.[3]

Liike nykyään[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun liikkeessä ei ollut perheenlisäyksen kautta luonnollista väestönlisäystä tiukan selibaatin takia, liike adoptoi orpolapsia niin kauan, kuin se oli mahdollista USA:n lakien mukaan. 21-vuotiaina nämä saivat päättää, jäisivätkö he vai lähtisivätkö pois yhteisöstä, jos halusivat. Useimmat lähtivät.[3] 1800-luvulla jopa lähes 6 000 jäsenestä koostunut liike on sittemmin kuihtunut melkein olemattomiin. Vuonna 2011 liikkeeseen kuului Yhdysvalloissa enää kolme jäsentä, jotka elävät vanhassa shakeryhteisössä Mainessa.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kuolleet elävät, s. 24–25. Mystiikan maailma -sarja. Lademann, 1991. ISBN 951-630-001-4.
  2. Shaker (protestant sect) Encyclopedia Britannica. Viitattu 26.1.2014.
  3. a b Anne Leen henkeä ei enää ole, mutta esineet elävät
  4. Abernathy, Bob: The Shakers Religion & Ethics Newsweekly. 17.9.2010 (päivitetty 18.3.2011). PBS. Viitattu 26.1.2014. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä kristinuskoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.