Seulola
Seulola[1] (ven. Сиголово, Sigolovo) oli inkeriläinen kylä, joka kuului Järvisaaren luterilaiseen seurakuntaan, nykyään kylän alue sijaitsee Leningradin alueen Tusinan piirissä Venäjällä.
Seulola sijaitsi soiden takana eristyksissä Järvisaaren muista suomalaiskylistä. Kylää ei mainita vielä 1600-luvulla, joten se on perustettu ilmeisesti 1700-luvulla Nuijien ja Haposten toimesta. Paikallisen perimätiedon mukaan sodassa vangeiksi joutuneet Haponen ja Nuija perustivat talonsa vierekkäin kylän paikalle. Kartalla kylä mainitaan ensimmäisen kerran vuonna 1770. Kyläläiset käyttivät kylästään yleensä nimeä Läskelä, vaikka kirkonkirjoissa käytettiin nimeä Seulola. Tuntemattomasta syystä johtuen kylän venäjänkielinen nimi oli sama kuin Siikalalla. Rautatietä rakennettaessa Sologubovkan asema sijoitettiin nimestään huolimatta aivan Seulolan eteläpuolelle. Vuonna 1838 Seulolassa asui 93 ihmistä (43 miestä, 50 naista), vuonna 1856 siellä oli 37 taloa ja 53 sielua. Vuonna 1926 kylässä oli 69 taloa ja 293 asukasta, niistä inkeriläisiä 292.[2]
Kylän kerrotaan olleen paikkakunnan köyhimpiä, koska sen ympärillä oli kyntökelvotonta maata ja soita. Isäntien sukunimet 1900-luvulla: Haponen, Nuija, Ikka (kotoisin Markkovasta), Törö (Markkova), Porali (Keltto), Saari (Helsinki).[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Robin Easton: Järvisaaren Suomalaiset 1702–1943 Inkerin kulttuuriseura, 2013.
- ↑ Inkeriläisten asuttujen paikkojen luettelo vuosien 1926-1928 Leningradin alueen väenlaskun ainehiston mukaan scribd.com.