Sentenssit

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Sentenssien käsikirjoitus, Englanti, 1200-luvun loppu

Sentenssit (lat. Quatuor libri sententiarum, "Sentenssien neljä kirjaa") on Petrus Lombarduksen teologinen pääteos, jonka ansiosta Petruksesta tuli hyvin tunnettu keskiajan skolastikkojen keskuudessa. Teos on kirjoitettu noin vuonna 1150.

Sentenssit ei ole varsinaisesti omaperäinen teos, vaan enemmänkin systemaattinen teologinen kokoelma, joka kattaa katolisen kirkon teologian kaikki osa-alueet. Teos oli siis eräänlainen summa. Teos on kooste raamatullisista teksteistä, joihin on yhdistelty sopivia kohtia kirkkoisien ja monien keskiajan ajattelijoiden kirjoituksista. Petrus Lombarduksen työtä oli tekstikatkelmien valinta, pyrkimys sovittaa ne yhteen silloin kuin ne näyttivät olevan ristiriidassa toistensa kanssa, sekä materiaalin järjestäminen systemaattiseen järjestykseen.

Systemaattisen ja kaikenkattavan sisältönsä vuoksi Sentensseistä tuli keskiaikaisen yliopiston keskeisin teos, ja se oli useiden skolastisten kommentaarioiden kohde. Maisterin tutkintoon vaadittiin keskiajalla kahden vuoden luennointi teoksesta.

Sentenssit koostuu neljästä kirjasta (liber), jotka oli jaettu distinktioiksi (distinctio). Se oli skolastisten teosten yleisen tavan mukaisesti kirjoitettu kysymys- ja vastausmuotoon. Se alkaa Pyhästä Kolminaisuudesta kirjassa I, siirtyy luomiseen kirjassa II, käsittelee Kristusta ja pelastusta kirjassa III, sekä käsittelee sakramentteja, jotka välittävät Kristuksen armoa, kirjassa IV.

Petrus Lombarduksen tunnetuin ja eniten kiistoja aiheuttanut oppi Sentensseissä oli se, että hän identifioi armeliaisuuden Pyhään Henkeen kirjan I distinktiossa 17. Tämän opin mukaan kun rakastamme Jumalaa ja lähimmäistä, tämä rakkaus on kirjaimellisesti Jumala — meistä tulee jumalallisia ja tulemme otetuiksi kolminaisuuden elämään. Tätä oppia ei koskaan julistettu harhaoppiseksi, mutta harva seurasi Petrusta tämän opetuksen suhteen.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teos:

Kommentaareja: