Sarailinvinttikoira
| Sarailinvinttikoira | |
|---|---|
 |
|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |
 Bangladesh |
| Määrä | erittäin uhanalainen |
| Rodun syntyaika | Brittiläisen Intian aika |
| Alkuperäinen käyttö | metsästys- ja sotakoira |
| Nykyinen käyttö | metsästys- ja vahtikoira |
| Elinikä | 8–14 vuotta |
| Muita nimityksiä | Sarail Hound, Sarail |
| FCI-luokitus | ei |
| Ulkonäkö | |
| Paino | uros 23–33 kg, narttu 18–28 kg |
| Säkäkorkeus | uros 64–71 cm, narttu 58–66 cm |
| Väritys | brindle, hopeanharmaa, brindle-valkoinen, musta-valkoinen, ruskea-valkoinen |
Sarailinvinttikoira (Sarail) on bangladeshilainen koirarotu.
Ulkomuoto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sarailinvinttikoira muistuttaa paljon englanninvinttikoiraa. Runko on tiivis, kevytrakenteinen, kestävä ja pituuteensa suhteutettuna korkea. Pää on kapea ja pitkä, kallo kohtalaisen leveä ja kuono ohut ja kärjestään hieman suippo. Tummista silmistä kuvastuva katse kuvastaa älykkyyttä ja elinvoimaa. Pienet korvat ovat levossa taaksepäin taittuneet ja koiran ollessa valppaana puolipystyt. Niska on pitkä, hieman kaareutunut ja lihaksikas. Rintakehä on syvä, selkä suora ja vankka ja selkälinja hivenen laskeva. Alalinja on kapea ja ylösvetäytynyt. Eturaajat ovat täysin suorat, takaraajat pitkät ja lihaksikkaat. Häntä on pitkä ja hieman kärjestään kaartuva.[1]
Karvapeite on lyhyt, sileä ja ohut. Sen väritys on yleensä kaksivärinen, ja yleisimmät värit ovat musta-valkoinen, ruskea-valkoinen ja brindle. Urosten säkäkorkeus on 64–71 cm ja paino 23–33 kg, nartuilla vastaavat mitat ovat 58–66 cm ja 18–28 kg.[1]
Luonne ja käyttäytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rotu on älykäs, valpas, varautunut, rohkea ja periksiantamaton. Tarpeen vaatiessa se on hurjaluontoinen eikä epäröi puolustaa isäntäänsä, ja sitä on tämän vuoksi käytetty mm. sotakoirana. Sen koulutettavuus on keskiverto, mutta sen saalistusvietti on erittäin korkea ja se tarvitsee runsaasti liikuntaa.[1]
Alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sarailinvinttikoira on nimensä mukaisesti kotoisin Sarailin piirikunnasta Brahmanbarian maakunnasta Chittagongin alueelta.[2] Sen uskotaan polveutuvan vierasperäisistä vinttikoirista, arabialaisista metsästyskoirista ja paikallisista villikoirista. Afgaaninvinttikoirat, salukit, azawakhit ja keskiaasianvinttikoirat risteytyivät Britannian vallan aikaisessa Intiassa hallitsijoiden englanninvinttikoirien kanssa. Sarailin maaherra puolestaan risteytti näiden koirien jälkeläisiä Tripuran viidakoiden villikoirien kanssa. Ajan myötä näistä risteytyksistä kehittyi oma bangladeshilainen vinttikoira, joka tunnetaan nykyisin nimellä sarailinvinttikoira.[1]
Vuonna 2006 perustettiin The National Society for the Sarail Hound of Bangladesh, mutta sen toiminta on viime aikoina ollut hiipumassa. Nykyisin rotu on erittäin uhanalainen ja tulee mahdollisesti kuolemaan sukupuuttoon lähivuosien aikana, koska paikalliset risteyttävät sitä usein paikallisen epäyhtenäisen maatiaisrodun (deshi kukur) kanssa. Lisäksi puhdasrotuista jalostusta vaikeuttaa se, ettei Bangladeshin Kennelliitto ole tunnustanut rotua eikä täten ylläpidä virallista rekisteriä.[1]
Bangladeshin itsenäisyyssota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rodulla oli merkittävä rooli Bangladeshin itsenäisyyssodassa vuonna 1971. Kenraali M.A.G. Osmanyn sarailinvinttikoira Field Marshall pelasti tuolloin isäntänsä hengen hyökkäämällä kahden pakistanilaisen kommandojoukon jäsenen kimppuun. Sen uskollisuutta kuvaa hyvin, kuinka se kyseisessä välikohtauksessa loukkaantuneena ja muualle asumaan toimitettuna pakeni etsimään kenraalia, jonka löysikin viimein neljän vuoden kuluttua.[1]
Vuonna 1981 kenraali Osmany, vaikuttuneena koiransa teoista, kuvailikin rotua seuraavasti:[1]
- Ei ole montaa rotua, joka vetäisi nopeudessa ja voimassa vertoja sarailinvinttikoiralle.
Terveys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Odotettavissa oleva elinikä on n. 8–14 vuotta.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h Ally, Shihab. The Dog Breed of Bangladesh - Sarail Hound. Royal Bengal. (Arkistoitu – Internet Archive) Haettu 28.2.2013.
- ↑ Domestic Animal Diversity Information System. Haettu 28.2.2013.