Sananmuunnos

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Sananmuunnos eli kääntösana on sanojen alkujen keskinäiseen vaihtamiseen perustuva sanaleikki.

Sananmuunnoksissa kahden sanaryhmän (tai joskus vain kahden sanan) sanojen ensimmäiset kirjaimet yleensä kummankin sanan ensimmäiseen vokaaliin saakka vaihtavat keskenään paikkaa (esimerkiksi Johannes VirolainenVihannes Jorolainen). Jos ensimmäisen sananmuunnossanan ensimmäinen vokaali on pitkä ja toisen lyhyt, muuttuvat sananmuunnoksessa niiden vaihtaessa paikkaa niiden pituudet päinvastaisiksi. Ideana on, että lopputulos kuulostaa mielekkäältä myös käännöksen jälkeen. Sananmuunnos voi kuulostaa tarpeeksi hassulta kerrottavaksi, vaikkeivät sen sanat sinällään tarkoittaisikaan mitään hassua. Useat tunnetut sananmuunnokset ovat sellaisia, jotka muuntavat jonkun soveliaan, mutta hieman hassulta kuulostavan ilmaisun riettaaksi tai muuten alatyyliseksi ilmaisuksi. Sananmuunnoksia voidaan käyttää myös vihjailevaan tai piilottelevaan ilmaisuun, ja laulu ”Retuperän Vihtorin talossa” on kokonaan sananmuunnoksista koottu.selvennä Sanaa sananmuunnos voidaan itsessäänkin pitää alatyylisenä sananmuunnoksena (munansaannos).

Suomen kielen sananmuunnoksissa takavokaaliset a-, o- ja u-kirjaimet muuttuvat usein etuvokaalisiksi ä-, ö- ja y-kirjaimiksi ja toisin päin, mikä johtuu vokaaliharmoniasta. Myös muita näennäisiä ja lähinnä kirjoitetussa kielessä ilmeneviä epätäsmällisyyksiä on havaittavissa. Esimerkiksi tekijä-sanoissa oleva j-kirjain ilmestyy toisinaan tyhjästä. Sananmuunnoksissa tärkeintä ei kuitenkaan ole kirjoitusasu tai normien mukainen ja systemaattinen rakennusperiaate vaan se, että muunnettu sana kuulostaa suomen kieleen sopivalta.

Myös muissa kielissä kuin suomessa on kääntösanoja. Tietyt suomen kielen piirteet, kuten vokaaliharmonia ja melko kapea äännejärjestelmä, tekevät kielestä otollisen kääntösanoja ajatellen. Muissa kielissä kääntösanojen idea on usein hieman toisenlainen. Englannin kielessä kääntösanojen (engl. spoonerism) muutamat konsonantit tai vokaalit vaihtavat paikkaa. Lopputulos muistuttaa kuitenkin suomen kielen kääntösanoja. Ranskan kielelle on ominaista sanamuunnosten adoptoiminen yleiskielen käsitteiksi (verlan).

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ankku, Rudolf & Joffán, Pertti: Paljas uneksija: Sananmuuttelua. Helsinki: Nastamuumio, 1998. ISBN 952-5083-06-3.
  • Karuna, Pekka & Pakkanen, Katja (molemmat salanimiä): Pehmeä jänis. Helsinki: Kani, 2008. ISBN 978-951-20-8205-6.
  • Hämäläinen, Jussi X: Häipywät tawut: Sananmuunnosten herkulliset opit ja kultaantuneet esimerkit. Helsinki: Desibelius, 1998. ISBN 952-90-9989-4.
  • Hämäläinen Jussi X: Sukkelin kielioppi: Sananmuunnosten häipywistä tawuista koostettuja jywiä sekä limerikeistä patinoituja runoja kiwoilla rimmoilla. Helsinki: Desibelius, 2010. ISBN 978-952-67156-1-2.
  • Teittinen, Jarkko & Lindén, Markus: Pentti Hirvonen ja mullistuttavat äänteet. Helsinki: Minerva kustannus oy, 2007. ISBN 978-952-492-096-4.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]