Salu Latvala

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Salu Latvala (5. elokuuta 1870 Ilmajoki24. toukokuuta 1928 Kuopio) oli suomalainen lyseon lehtori ja kirjallisuuden suomentaja.

Latvalan vanhemmat olivat torppari Jaakko Latvala ja Maria Erkintytär. Hän pääsi ylioppilaaksi 1891 Vaasan yksityislyseosta ja opiskeli sitten Helsingin yliopistossa valmistuen filosofian kandidaatiksi 1895.

Latvala toimi oppikoulun opettajana ja viimeksi hän oli vuodesta 1907 Kuopion lyseon ruotsin kielen kollegana ja vanhempana lehtorina.

Salu Latvala oli naimisissa vuodesta 1906 Anni Koposen kanssa.

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Lauseopillisia havaintoja Luoteis-Satakunnan kansankielestä. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki 1895
  • Lauseopillisia muistiinpanoja Pohjois-Savon murteesta. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki 1899

Suomennoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Adolf Schiel : 23 vuotta Etelä-Afrikassa. K. Malmström, Kuopio 1903
  • Henning von Melsted : Nälkäpalkalla : palanen suurkaupungin elämää; ruotsinkielestä suomentanut S. L. A. Pethman, Vaasa 1906
  • Yhteiskunnan hylkäämä : langenneen naisen päiväkirja; kirjoittajan kuoleman jälkeen julkaissut Margarete Böhme ; julkaisijan luvalla saksankielestä suomentanut Salu Latvala. Kuopion uusi kirjapaino, Kuopio 1906, 2. painos 1907
  • Kálmán Mikszáth ja Ferenc Herczeg : Unkarilaisia kertomuksia. Kuopion uusi kirjapaino, Kuopio 1913
  • Mór Jókai : Valkoruusu; unkarinkielestä suomentanut Salu Latvala. Otava 1917

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]