Ferenc Herczeg

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ferenc Herczeg
Ferenc Herczegin hauta Budapestissa.
Ferenc Herczegin hauta Budapestissa.
Syntynyt 22. syyskuuta 1863
Versec, Itävalta-Unkari (nyk. Vršac, Serbia)
Kuollut 24. helmikuuta 1954 (90 vuotta)
Budapest, Unkari
Ammatit prosaisti, draamakirjailija
Tuotannon kieli unkari
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Ferenc Herczeg (22. syyskuuta 1863 Versec (nyk. Vršac) – 24. helmikuuta 1954 Budapest[1]) oli unkarilainen kirjailija.

Unkarin yläluokkaa kuvannut Herczeg oli omana aikanaan maansa tunnetuimpia kirjailijoita. Hän opiskeli ensin oikeustiedettä Budapestin yliopistossa, mutta siirtyi pian kaunokirjalliselle alalle julkaisten romaaneja ja näytelmiä. Hän toimi myös kansanedustajana 1895-1900.

Herczegin romaaneita on käännetty myös suomeksi. Hänen romaaneistaan parhaiten tunnettuja ovat luultavimmin Gyurkovics-romaanit, joissa kuvataan humoristisesti erään Itävalta-Unkarin aikaisen unkarilaisen aatelisperheen jälkikasvua: tytärten avioitumista ja poikien ammatinvalintaa. Gyurkovicsin tytöt ilmestyi vuonna 1893 ja suomeksi ensimmäisen kerran 1910, Gyurkovicsin pojat (1895, suomeksi 1912), sekä Gyurka ja Sándor (suomeksi 1912). Myöhemmin nämä romaanit on Suomessa julkaistu myös samoissa kansissa nimellä Gyurkovicsin perhe. Gyurkovics-romaanit kuuluvat samaan genreen kuin P. G. Wodehousen romaanit.

Suomennetut teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • (1893) A Gyurkovics lányok; suom. Gyurkovicsin tytöt (1909, Otava; suom. Akseli Heikkilä)
  • (1895) A Gyurkovics fiúk; suom. Gyurkovicsin pojat (1912, Otava; suom. Matti Kivekäs / 1948, Nide; suom. Kyllikki Wehanen)
  • Gyurka ja Sándor: Uusia lisiä Gyurkovicsin poikien elämäntarinaan (1912, Otava; suom. Matti Kivekäs)
  • Unkarittaren päiväkirja y.m. novelleja (1912, Otava)
  • (1902) Pogányok; suom. Pakanoita (1913, WSOY; suom. K. Emil Jaakkola)
  • (1916) Az arany hegedű; suom. Kultaviulu (1919, Ahjo; suom. Väinö Pesola)
  • Kukkaistyttö (1923, Otto Andersin)
  • A láp virága; suom. Suokukka (1923, Kirja)
  • A Lánszky-motor; suom. Babylonin tytär (1944, Suomen Kirja; suom. Sole Kallioniemi)
  • Vapauden puolesta (1944, Aura; suom. J. A. Hollo; julkaistu kahdessa osassa) / Uusi painos: Vapaustaistelija (1954, WSOY)
  • Simon Zsuzsa; suom. Everstin tytär (1947, Mantere; suom. Helga Nuorpuu)

Yhteisniteet:

  • Gyurkovicsin tytöt; Gyurkovicsin pojat; Gyurka ja Sándor (1933, Otava; suom. Matti Kivekäs)
  • Gyurkovicsin tyttäret sekä Gyurka ja Sándorin ihmeelliset seikkailut (1948, Nide; suom. Kyllikki Wehanen)
  • Gyurkovicsin perhe (sisältää Gyurkovicsin tytöt, Gyurkovicsin pojat ja Gyurka ja Sándor) (1955, Otava; suom. Matti Kivekäs)
  • Gyurkovicsit (sisältää Gyurkovicsin tytöt ja Gyurkovicsin pojat) (1974, Otava; suom. Matti Kivekäs; ISBN 951-1-01270-3)

Herczegin proosaa on julkaistu myös seuraavassa kokoelmassa:

  • Unkarilaisia kertomuksia (1913, Kuopion uusi kirjapaino; suom. Salu Latvala)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Herczeg Ferenc Magyar Életrajzi Lexikon 1000–1990. Viitattu 27.5.2011. (unkariksi)