Saltaire

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Saltaire
Saltairen vanha (vas.) ja uusi tehdas.
Saltairen vanha (vas.) ja uusi tehdas.

Saltaire

Koordinaatit: 53°50′0″N, 1°47′0″WKoordinaatit: 53°50′0″N, 1°47′0″W

Valtio Yhdistynyt kuningaskunta
Maa Englanti
Metropolikreivikunta West Yorkshire
Metropolitan borough City of Bradford
Perustettu 1853
Hallinto
 – Asutustyyppi kylä

Saltaire on Titus Saltin perustama ihannekyläselvennä, joka sijaitsee Shipleyn kaupungin vieressä, West Yorkshiren metropolikreivikunnassa.

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saltaire on nykyään osa West Yorkshiressa sijaitsevaa Shipleyn kaupunkia, joka on noin kuusi kilometriä pohjoiseen Bradfordista. Shipley on kasvanut Saltaireen kiinni, vaikka alkujaan niiden välillä oli matkaa.[1] Shipley ympäröi Saltairea lännestä, etelästä ja idästä. Saltairen pohjoispuolella on nummialue. Saltaire sijaitsee Airejoen laaksossa, josta maa nousee pohjoiseen ja etelään mentäessä. Leeds and Liverpool Canal halkaisee laakson, ja se on ollut merkittävä vesireitti.[2]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bradford oli merkittävä teollisuuskaupunki 1800-luvulla, ja sen asukasluku kasvoi 8 500:sta lähes 104 000:nteen vuodesta 1780 vuoteen 1850. Tehdastyöläisten olosuhteet kaupungissa oli todella huonot, ja kaupunkilaisten odotettavissa oleva elinikä oli vain hieman yli 20 vuotta. Bradfordia pidettiin Englannin saastuneimpana kaupungina. Vuonna 1848 Titus Saltista tuli Bradfordin pormestari. Hän oli menestynyt teollisuusmies, joka oli liittynyt isänsä villateollisuusyritykseen 1824. Pormestarina Salt halusi ratkaista kaupungin saasteongelman, mutta kun kaupunginhallitus kieltäytyi kieltäytyi toimenpiteistä, niin Salt päätti siirtää teollisuusyrityksensä pois Bradfordista.[3]

Saltin tehtaalle löydetiin uusi paikka muutaman kilometrin päästä Bradfordista. Paikalla oli tarpeeksi vettä villatehtaita varten ja hyvät liikenneyhteydetä sekä vesitse että rautateitse.[3] Salt valitsi kaksi bradfordilaista arkkitehtiä, Henry Lockwoodin ja Richard Mawsonin suunnittelemaan ja toteuttamaan Saltin visiota. Varmistaakseen tehtaan laadun hän palkkasi työhön mukaan insinööri William Fairbairnin. Tehtaan rakennustyöt aloitettiin 1851, ja se oli valmis 1853. Kun tehdas oli valmistunut, Saltairessa aloitettiin myös muiden rakennusten rakentaminen. Alkuun työläiset kulkivat junalla Bradfordista. Valmistuttuaan kylässä oli yli 800 asuinrakennusta, köyhäintalo eläkeläisille, sairaala, apteekki, koulu ja kirkko. Salt antoi kylällä nimen yhdistämällä oman nimensä läheisen Airejoen kanssa.[4] Vuoden 1871 väestönlaskennassa kylässä oli 4 389 asukasta.[5]

Salt sai ihannekylänsä kanssa kansallista ja kansainvälistä tunnustusta. Hän sai useita kunnianosoituksia kuoltuaan 1876, vähän sen jälkeen kun Saltairen viimeinen rakennus oli valmistunut. Hänen hautaussaattueen reitillä oli jopa 100 000 ihmistä. Saltin kolme poikaa perivät Saltairen, mutta tehtaan tuotto alkoi hiipua. Neljä bradfordilaista liikemiestä osti kylän vuonna 1893, ja James Robertsista tuli kylän ainoa omistaja 1899. Roberts myi sen kahdella miljoonalla punnalla toiselle liikemiesryhmälle 1918, ja edelleen se myytiin Bradford Property Trustille 1933.[4]

Sotien välisenä aikana ja toisen maailmansodan aikana tehdas kukoisti jälleen. Illingworth, Morris and Company osti tehtaan 1958. Monia kylän alkuperäisistä rakennuksista purettiin 1960- ja 1970-luvuilla. Samaan aikaan kylän historiallinen arvostus kasvoi, ja vuonna 1971 se julistettiin suojelualueeksi. Tehdas joutui taloudellisiin vaikeuksiin 1980-luvulla, mikä vaikutti myös kylään. Monista rakennuksista tuli tarpeettomia, ja ne ränsistyivät.[6] Saltaire Village Society perustettiin 1984, ja se on pyrkinyt elvyttämään aluetta. Tehdas suljettiin lopulta vuonna 1986. Jonathan Silver osti tehtaan 1987, ja hän on muuttanut siitä kulttuurikeskuksen. Hän avasi sinne David Hockneyn töitä esittelevän näyttelyn. Tehtaasta muodostui myös teknologiakeskus, kun 1990-luvulla Pace Micro Technology ja Filtronic Comtek hankkivat sieltä toimitilat. Vuonna 2001 Saltairen arvo tunnustettiin kansainvälisesti, kun se valittiin Unescon maailmanperintöluetteloon.[7]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Saltaire: Conservation Area Assessment, s. 8.
  2. Saltaire: Conservation Area Assessment, s. 44.
  3. a b ICOMOS, s. 1.
  4. a b ICOMOS, s. 2.
  5. Saltaire: Conservation Area Assessment, s. 13.
  6. Saltaire: Conservation Area Assessment, s. 15.
  7. Saltaire: Conservation Area Assessment, s. 16.