Saharan Atlas
Saharan Atlas (arab. الأطلس الصحراوي, al-Aṭlas aṣ-ṣaḥrāwī, ransk. Atlas saharien) on Atlasvuorten eteläinen vuorijono Algerian ylätasankojen ja Saharan autiomaan rajalla. Ylätasankojen pohjoispuolista, Välimeren rannikon suuntaista vuoristoa kutsutaan Tell-Atlakseksi.[1]
Korkea-Atlaksen länsilounas-itäkoillissuuntaisen jatkeen muodostava Saharan Atlas koostuu erillisistä vuorijonoista ja massiiveista, joita ovat lännestä lukien Ksourvuoret, Amourvuoret, Ouled Naïl, Ziban, Aurèsvuoret, Nementcha, Tebessavuoret ja Tunisian selänne. Niihin liittyvät Hodnavuoret ylätasankojen keskellä.[1]
Etupäässä kalkkikivestä, merkelistä ja hiekkakivestä muodostuneiden vuorten keskikorkeus on 1 200–1 500 metriä[2]. Korkein huippu on Chélia (2 328 metriä) Aurèsvuorilla[1]. Alueella on suola- ja kipsiesiintymiä[2].
Seudun ilmasto on semiaridi. Korkeutensa ansiosta Saharan Atlas saa kuitekin enemmän sateita kuin pohjoisen ylätasangot tai Saharan reuna-alue etelässä (300–450 milllimetriä vuodessa Amourvuorilla). Kuivuus on suurinta etelärinteillä ja vuorten keskellä Aïn Séfran altaassa (192 millimetriä). Ksourvuorilla sataa lunta 10–15 päivänä vuodessa. Sadevesi muodostaa vadeja, jotka virtaavat yleensä kohti Saharaa.[1]
Kasvillisuus koostuu etupäässä espartoheinästä ja muista aroille ja Saharalle tyypillisistä lajeista. Vuorilla kasvaa alepponmäntyjä, rautatammia, tuijia ja katajia. Eroosiota on pyritty ehkäisemään metsänistutuksilla.[1] Alueella harjoitetaan varsinkin karjanhoitoa (vuohia, lampaita, kameleita)[2].
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e Encyclopédie Berbère VII, s. 1013–1026. Aix-en-Provence: Edisud, 1989. ISBN 2-85744-443-5. Teoksen verkkoversio.
- ↑ a b c Afrika: entsiklopeditšeski spravotšnik, tom 2, s. 339. Moskva: Sovetskaja entsiklopedija, 1987.