Sadetin
Sadetin on laite, jota käytetään kastelemaan viljelmiä, nurmia, laitumia, golfkenttiä ja muita alueita. Niitä käytetään myös viilennykseen ja ilmassa leijuvan pölyn hallintaan.[1] Sadettaminen on veden ohjattua levittämistä, joka on samankaltaista kuin sade. Vesi kulkee putkistossa, joka sisältää esimerkiksi pumppuja, venttiileitä, putkia ja sadettimia.[2] Sadetinta voi käyttää asuinkäytössä, teollisuudessa ja maataloudessa.[1]
Tyypit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Teollisuudessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Korkeampipaineiset sadettimet, jotka pyörivät ympyrää ovat kuulakäyttöisiä, vaihdekäyttöisiä tai impulssisadettimia. Ne voidaan suunnitella kääntymään joko täyden tai osittaisen ympyrän verran.[1]
Sadetykit ovat samanlaisia kuin impulssisadettimet, mutta niiden käyttöpaine on todella korkea (275-900 kPa), ne suihkuttavat kolmesta 76:een litraa sekunnissa, ja suuttimen läpimitta on yleensä 1-5 cm. Vesitykkejä käytetään keinokastelun lisäksi teollisuuden käyttökohteissa kuten pölyntorjunnassa ja hakkuussa.
Monet sadettimet kaivetaan putkistoineen maahan, mutta myös maanpäälliset ja liikkuvat sadettimet ovat yleisiä. Suurinta osaa sadettimista käytetään sähköisesti ja hydraulisesti,[1] ja ne jaetaan vyöhykkeittäin ryhmiin, jotka voidaan käynnistää ja sammuttaa solenoideilla ohjattavilla venttiileillä.
Asuinkäytössä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
.jpg)
Pihanurmien sadetinten koko, hinta ja monimutkaisuus vaihtelevat paljon. On impulssisadettimia, heiluvia sadettimia, tihkusadettimia, maanalaisia sadetinjärjestelmiä ja siirrettäviä sadettimia. Pysyvästi asennettuja järjestelmiä ohjataan usein ajastimilla tai muuten automaattisesti. Niissä on toisinaan sisäänvedettävät suuttimet ulkonäkö- ja käytännöllisistä syistä; tämä vähentää ruohonleikkuun aiheuttamia vahinkoja. Nämä järjestelmät voi yleensä ohjelmoida käynnistymään itsestään asetettuna kellonaikana ja päivänä viikoittain. Kehittyneimmissä pihasadetinjärjestelmissä käytetään mm. ohjausventtiilejä ohjaamaan eri kasveille eri määrät vettä niiden vedentarpeen mukaisesti ja kosteusantureita estämään sadetinten turha käynnistyminen, jos maa on jo valmiiksi kostea esimerkiksi sateen jäljiltä.[3]
Pienen siirrettävän sadettimen voi asettaa väliaikaisesti nurmelle kun sadetusta tarvitaan eikä paikalla ole sadetinjärjestelmää. Se liitetään usein ulkovesihanaan ja on paikallaan lyhyen aikaa. Pysyvän kastelujärjestelmän voi asentaa ammattimaisesti maahan ja liittää pysyvästi kodin putkistoon.
Antiikkista, Nomadin kehittämää sadetinta käytettiin Australiassa 1950-luvulla, ja sitä kutsuttiin nimellä "set-and-forget tractor sprinkler". Vedenpaine takasi, että sadetin liikkui hitaasti nurmen poikki.[4]
Maataloudessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Maanviljelijät käyttivät aluksi koti- ja golfkenttätyyppisiä sadettimia. Nämä tilapäiset järjestelmät haudattuine putkineen ja kiinteine sadetussuuttimineen sotkeentuivat viljelyssä ja olivat kalliita huoltaa. 1950-luvulla portlandilainen Stout-Wyss Irrigation System -yhtiö kehitti maatiloille sopivan, kelattavaa letkua käyttävän sadetinjärjestelmän, ja siitä tuli maatilojen yleisin sadetustapa suurille pelloille ja laitumille. Järjestelmässä on suuret putkien päät, joissa on sadetussuuttimet, ja ne on kiinnitetty suuriin renkaisiin, jotka liikuttavat laitetta hitaasti pellon tai laitumen poikki.[5]
Maanalaiset sadettimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Maanalaiset sadettimet toimivat sähköisellä ja hydraulisella perustekniikalla. Venttiiliä, ja kaikkia kyseisen venttiilin aktivoimia sadettimia kutsutaan vyöhykkeeksi. Venttiilin päällä oleva solenoidi magnetoidaan vyöhykettä aktivoitaessa, jolloin se vetää keskellään olevaa, ruostumattomasta teräksestä valmistettua mäntää. Tällöin ilma pääsee poistumaan venttiilin keskellä olevasta kumikalvosta. Kalvon pohjalla seisseellä vedellä on tällöin korkeampi, joten se nostaa kalvon. Tällöin paineistettu vesi pääsee poistumaan venttiilistä putkien, jotka on valmistettu yleensä PVC-muovista tai polyeteeniletkun läpi. Ensimmäistä käytetään yleensä korkeampipaineisissa ammattikäytön järjestelmissä ja jälkimmäistä matalammalla paineella asuinkäytössä. Näiden putkien päässä on tavallisesti esimitattuja ja erillään olevia sadettimia, jotka kastelevat maanpintaa. Näissä voi olla kiinteät, ohjelmoidut suihkusuuttimet, jotka suihkuttavat yleensä 1,5-2 m päähän, täysin kääntyvät sadettimet, jotka tuottavat hajanaisen vesisuihkun 6-12 metrin päähän tai pienet pisarointisuuttimet, jotka tuottavat hitaan ja vakaan veden pisaroinnin herkemmille kasveille kuten kukille ja varvuille. Myös alkuperäisten materiaalien käyttöä suositellaan.[6]
Hyödyt ja haitat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hyödyt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Sadetinten käyttö ei edellytä maanmuokkausta.[1]
- Voidaan käyttää mäkisessä maastossa.[1]
- Sopii useimmille viljelykasveille ja maalajeille.[1]
- Sadetinten suuttimia on saatavissa erilaisille tilavuusvirroille, joista voi valita käyttökohteeseen sopivan vaihtoehdon.[1]
- Voidaan käyttää myös kemikaalien ja lannoitteiden levittämiseen.[1]
Haitat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Tuulella on suuri vaikutus sadetinten tehokkuuteen.[1]
- Jotkin viljelykasvit ovat erityisen herkkiä suoloille, joita kerääntyy lehtiin kasteluveden haihtuessa.[1]
- Jotkin viljelykasvit ovat erityisen herkkiä sienitaudeille, lehtien palamiselle tai hedelmävaurioille, joita sadetinkastelu voi aiheuttaa.[1]
- Korkeat viljelykasvit voivat hankaloittaa siirrettävien sadetinten siirtelyä.[1]
Terveysuhat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 2017 tiedotettiin, että tavallisten puutarhaletkujen ja suihkusuutinten yhteiskäyttö saattaa tuottaa sumutetta, jossa on alle 10 µm kokoisia pisaroita, jotka voivat joutua lähellä olevien ihmisten hengitykseen. Letkussa käyttökertojen välillä seisova vesi voi toimia legioonalaistaudin aiheuttavan bakteerin ja amebojen kasvun ja toiminnan isäntänä varsinkin silloin, kun se lämpenee auringossa, ja letkun sisäpinnalle voi muodostua biofilmi. Legioonalaistaudin ja Pontiac-kuumeen tapauksia on yhdistetty puutarhaletkujen sumutteisiin, joissa on ollut taudinaiheuttajaa. Selvitys tarjoaa letkujen mikrobitiheyksien mittauksia hallituissa olosuhteissa ihmisten terveysuhkien määrittämiseksi. Kahdentyyppisten letkujen legionella-mikrobitiheyksien havaittiin olevan samanlaisia kuin muista syistä puhkeavissa tapauksissa. On esitetty, että uhkaa voi vähentää tyhjentämällä letkut käytön jälkeen.[7]
Kuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
-
Maanalainen sadetinjärjestelmä valmiina asennettavaksi -
Sadetin kastelemassa viljaa -
Sadetin Bursassa, Turkissa -
Eräs sadetin -
Heiluva sadetin kastelemassa nurmea -
Yläpuolinen sadetin -
Sadetin toiminnassa
-
Lasten sadetin -
Viallinen sadetin nurmella
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h i j k l m Albaji, Mohammad: ”13”, Introduction to water engineering, hydrology, and irrigation, s. 187-189. Boca Raton, Florida: CRC Press, 2022. ISBN 1-00-329350-6. (englanniksi)
- ↑ CHAPTER 5. SPRINKLER IRRIGATION www.fao.org. Viitattu 26.8.2016. (englanniksi)
- ↑ Irrigation controllers timers for the homeowner : recommended water saving features.. U.S. Environmental Protection Agency, Office of Water, 2003. (englanniksi)
- ↑ National Museum of Australia: http://collectionsearch.nma.gov.au/object/127770/print National Museum of Australia. 1.1.1959. Viitattu 27.3.2019. (englanniksi)
- ↑ Bonnier Corporation: Popular Science, s. 114. Bonnier Corporation, heinäkuu 1950. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ Howser, Huell: Rainbird – California's Gold (12002) California's Gold. 8.11.2010. Chapman University Huell Howser Archive. (englanniksi)
- ↑ Thomas, Jacqueline M.; Thomas, Torsten; Stuetz, Richard M.; Ashbolt, Nicholas J.: Your Garden Hose: A Potential Health Risk Due toLegionellaspp. Growth Facilitated by Free-Living Amoebae. Environmental Science & Technology, 2014, 48. vsk, nro 17, s. 10456-10464. doi:10.1021/es502652n. ISSN 0013-936X. (englanniksi)
