S/S Johanna Oelssner

S/S Johanna Oelssner oli alun perin saksalaisomistuksessa ollut rahtihöyrylaiva, jonka Venäjän laivasto otti haltuunsa ensimmäisen maailmansodan puhjettua. Est-nimen saanut laiva joutui 16. lokakuuta 1917 Suomenlahdella Inkoon saariston edustalla saksalaisen sukellusvene UC-60:n upottamaksi. Laivan miehistö onnistui pakenemaan sitä ennen laivasta pelastusveneellä. Myöhemmin kun laivan hiililastia nostettiin heinäkuussa 1921 yksi sukeltaja menehtyi onnettomuudessa.

Kivihiililastissa Englannista tulossa ollut S/S Johanna Oelssner / Est joutui Inkoon saariston luona saksalaisen sukellusveneen takaa-ajamaksi. Sukellusvene onnistui lopulta upottamaan laivan tykkitulella, mutta laivan miehistö onnistui sitä ennen pakenemaan. Johanna Oelssner / Est-laivan nostoa alettiin suunnitella maailmansodan päätyttyä, sillä laiva oli vaurioitunut vain lievästi ja laivassa oli noin 2 400 tonnin lasti Walesin hiiltä. Heinäkuussa 1921 Helsingin Meripelastusyhtiön pelastuslaiva Ahti II saapui uppoamispaikalle. Pelastuslaivassa oli Suomen ainoa höyrykoneen käyttämä ilmapumppu, joka tuotti ilmaa ilmasäiliöön jopa kuudelle yhtäaikaiselle sukeltajalle. Laivalla oli myös kaksi nostokauhaa kivihiililastin nostoa varten. Pelastustöiden aikana sukeltaja Matti Mikkonen menehtyi merenpohjassa Bärönsalmessa 24. heinäkuuta 1921 ilmaletkun jouduttua epäkuntoon.

Kivihiililastin nosto alkoi elokuussa 1921 ja ennen syysmyrskyjä saatiin nostettua 600 tonnia hiiltä. Nostotyöt jäivät kuitenkin sittemmin kesken ja Johanna Oelssner / Est-laivan hylky jäi merenpohjaan noin 35 metrin syvyyteen, jossa se makaa kyljelleen kallistuneena. Unohduksiin jäänyt hylky löydettiin uudestaan 1990-luvun alussa Teredo Navaliksen sukeltajien toimesta ja paikallisen kalastajan antaman vihjeen perusteella.

S/S Johanna Oelssner oli rakennettu Oder Werken telakalla Stettinissä Saksassa 1912. Laivan pituus oli 78 metriä ja leveys 11,6 metriä. Vetoisuus oli 426 bruttorekisteritonnia. Laiva saavutti 10 solmun nopeuden trippelihöyrykoneellaan.