Rolf Jacobsen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Rolf Jacobsen
Henkilötiedot
Syntynyt8. maaliskuuta 1907
Kristiania (nyk. Oslo), Norja
Kuollut20. helmikuuta 1994 (86 vuotta)
Hamar, Hedmark, Norja
Kansalaisuus norjalainen
Ammatti runoilija ja toimittaja
Kirjailija
Äidinkielinorja
Tuotannon kielinorja
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Rolf Jacobsen (s. 8. maaliskuuta 1907 Kristiania (nyk. Oslo), Norja20. helmikuuta 1994 Hamar, Hedmark, Norja[1]) oli norjalainen runoilija ja toimittaja.[2]

Esikoiskokoelmallaan Jord og jern (1933) Jacobsen toi tekniikan norjalaiseen runouteen. Hän yhdisti runoissaan taitavasti luonnon ja tekniikan kuvina. Tunnetuin näistä runoista on ”Landskap med gravemaskiner” (1954). Hän on 1900-luvun merkittävimpiä norjalaisia runoilijoita ja eniten muille kielille käännetty. Viimeisen kokoelmansa Nattåpent rakkausrunojen ansiosta hän on myös Norjan rakastetuimpia runoilijoita.[2][1]

Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jacobsen opiskeli Oslon yliopistossa teologiaa ja filologiaa mutta ei suorittanut tutkintoa. Hän oli opiskeluaikana 1930 perustamassa Pohjoismaiden ensimmäistä sekakuoroa Akademisk korforeningia ja kirjoitti sille muutamia runoja. Norges musikforlag julkaisi tuolloin hänen sävellyksiään ja muutamia hänen salanimellä Rolf Høvre kirjoittamiaan iskelmiä. Opiskeluaikana hän oli aktiivinen myös opiskelijayhdistys Clartéssa. Hän työskenteli toimittajana ja sittemmin Kongsvinger Arbeiderbladin päätoimittajana. Hän oli Åsnes Arbeiderpartin puheenjohtaja, mutta liittyi 1940 Nasjonal Samlingiin.[1][2]

Liittyminen NS:ään ja miehitystä tukevat pääkirjoitukset toivat hänelle sodan päätyttyä valtiopetostuomion, ja hän joutui työleirille, josta hän vapautui 1947. Työn saanti tuotti hänelle vaikeuksia, ja perheen elatuksesta huolehti hänen vaimonsa Petra Jacobsen. Vuonna 1949 hän sai paikan kirjakaupassa, ja seuraava kokoelma Fjerntog ilmestyi 1951. Läpimurtokokoelma Hemmelig liv ilmestyi 1954. Vuonna 1961 sai jälleen työtä toimittajana Hamar stiftstidendessä, ja hän työskenteli lehdessä vuoteen 1971.[1][2]

Esikoiskokoelmalla Jord og jern hän sijoittui modernien runoilijoiden ryhmään, jolle oli tunnusomaista käyttää aiheena modernia tekniikkaa. Hän osoittautui kokoelmassa jo muotokieleltään ja aiheiltaan valmiiksi runoilijaksi, ja monessa suhteessa hän säilyi samanlaisena koko uransa ajan. Kokoelma Fjerntog toi julki etsivän, mietiskelevän runoilijan, ja sen runo ”Dies illae” liittyy hänen kääntymiseensä katolisuuteen. 1970-luvulla mukaan tulivat ympäristökysymykset, ja samaan aikaan hän kirjoitti ”metarunoutta”, ,jotka käsittelevät runojen kirjoittamista, sanoja ja inspiraatiota tai taidetta yleisesti.[1]

Viimeisestä virallisesta kokoelmasta Nattåpent (1985) tuli kruunu hänen viisikymmenvuotiselle kirjailijanuralleen. Kokoelman rakkausrunoissa hän käsittelee puolisonsa sairautta ja kuolemaa. Se oli Norjan sodanjälkeisen ajan myydyin runokokoelma, Aftenpostenin kriitikko Finn Jor luonnehti kokoelman osan "Rom 301" runoja ”norjalaisen runouden kauneimmiksi runoiksi”.[1]

Hans Magnus Enzensberger liitti Jacobsenin 1960 antologiaansa Museum der modernen Poesie, jossa Jacobsen on ainoa pohjoismainen runoilija.[2]

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Jord og jern, 1933
  • Vrimmel, 1935
  • Fjerntog, 1951
  • Hemmelig liv, 1954
  • Sommeren i gresset, 1956
  • Brev til lyset, 1960
  • Stillheten efterpå, 1965
  • Headlines, 1969
  • Pass for dørene – dørene lukkes, 1972
  • Pusteøvelse, 1975
  • Tenk på noe annet, 1979
  • Nattåpent, 1985
  • Alle mine dikt, 1990. (kootut runot)

Suomennetut runot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • ”Enää yksi runo” antologiassa 80-90: pohjoismainen antologia, Helsinki, Laatusana, 1990 ISBN 951-9062-24-

Palkinnot ja tunnustukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Henning Howlid Wærp: Rolf Jacobsen Store norske leksikon. 6.6.2017. Viitattu 7.4.2018. (norjaksi)
  2. a b c d e Hanne Lillebo: Rolf Jacobsen Norske biografisk leksikon. 13.2.2009. Viitattu 7.4.2018. (norjaksi)