Robert Raines
Robert Ferdinand Rysell vuoteen 1935 saakka ja myöhemmin Raines hän käytti Saksassa peitenimeä Malm, (16. lokakuuta 1893 Kajaani – 16. syyskuuta 1983)[1] oli suomalainen jääkärivänrikki. Hän sai tulikasteensa Saksan itärintamalla Misse-joella vuonna 1916. Hän sai tulikasteensa sotilaana Saksan itärintamalla Misse-joella vuonna 1916. Myöhemmin hän osallistui Suomen sisällissotaan joukkueenjohtajana Valkoisen armeijan jääkärijoukoissa.[2][3]
Perhe ja koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Raines vanhemmat olivat seppä Antti Rysell ja Vappu Kustaava Tolonen. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1922 Alma Lydia Raatikaisen kanssa. Hän kävi kansakoulun ja Valtion Poliisikoulun vuonna 1926.[2][3]
Jääkärikausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Raines työskenteli sähköasentajana Kajaanissa ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan Jääkäripataljoona 27:n 1. komppaniaan 14. marraskuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella. Pataljoonan rintamakomennuksen jälkeen hänet siirrettiin tiedonanto-osastoon Libaussa vuonna 1917.[2][3]
Suomen sisällissota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Raines astui Suomen armeijan palvelukseen varavääpeliksi ylennettynä Saksassa 11. helmikuuta 1918 ja saapui Suomeen (Vaasaan) 25. helmikuuta 1918 jääkärien pääjoukon mukana. Hänet sijoitettiin Suomen valkoiseen armeijaan joukkueenjohtajaksi 5. Jääkärirykmentin 15. jääkäripataljoonan 2. komppaniaan. Hän osallistui sisällissodan taisteluihin Karjalankannaksella.[2][3]
Sisällissodan jälkeinen aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Raines palveli sisällissodan jälkeen edelleen 5. Jääkärirykmentissä, josta muodostettiin myöhemmin ensin Kuopion jalkaväkirykmentti 4 ja sitten Tampereen rykmentti. Hän toimi rykmentissä joukkueenjohtajana III pataljoonan eri komppanioissa. Hän oli komennettuna 15. helmikuuta – 12. huhtikuuta 1919 välisen ajan opettajaksi Viipurin suojeluskuntapiirin harjoituskouluun. Tampereen rykmentistä Raines siirrettiin 11. helmikuuta 1921 alkaen Kainuun rajavartiostoon, jossa hän toimi joukkueenjohtajana ja kentävartioitten tarkastajana Kuhmoniemen komppaniassa. Raines erosi armeijan palveluksesta 5. kesäkuuta 1924 ja työskenteli sen jälkeen Metsähallituksen töissä Kuhmoniemen hoitoalueella. Hänet määrättiin 10. joulukuuta 1925 poliisikonstaapeliksi Kuhmoniemen nimismiespiiriin, osta hän siirtyi 15. elokuuta 1926 alkaen vääpeliksi valtion poliisikouluun, jossa hän palveli vuoteen 1946 saakka.[2][3]
Jatkosota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Raines osallistui jatkosotaan Päämajan esikuntapataljoonan toimituskomppaniassa, josta hänet siirrettiin myöhemmin kuljetusryhmän päälliköksi Itä-Karjalan sotilashallinnon esikuntaan. Kyseisessä tehtävässä hän toimi vuoteen 1943 saakka, jolloin hän palasi vääpeliksi valtion poliisikouluun. Vuonna 1946 Raines siirtyi vahtimestariksi Korkeimpaan oikeuteen, jossa hän palveli vuoteen 1959 saakka.[3]
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
       |
|
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.