Robert Brustein
_(cropped).jpg)
Robert Sanford Brustein (21. huhtikuuta 1927 Brooklyn, New York, New York[1] – 29. lokakuuta 2023 Cambridge, Massachusetts) oli yhdysvaltalainen näytelmäkirjailija, teatterikriitikko ja teatterien perustaja.[2]
Brustein sai kandidaatin arvon Amherst Collegesta sekä maisterin ja filosofian tohtorin arvot Columbian yliopistosta. Hän toimi vuosina 1966–1979 Yale School of Draman dekaanina ja johti siellä perustamaansa Yale Repertory Theatrea. Vuonna 1979 Brustein siirtyi Harvardin yliopistoon, jossa opetti englantia ja perusti American Repertory Theaterin vuonna 1980.[2] Hän erikoistui modernismiin.[3] Hän jäi eläkkeelle American Repertory Theaterin taiteellisen johtajan tehtävistä vuonna 2002.[4] Brustein sai vuonna 2011 järjestetyssä seremoniassa presidentti Barack Obamalta vuoden 2010 National Medal of Artsin.[3] Hän sai uransa aikana monia muitakin palkintoja ja tunnustuksia.[5] Hän sai paikan American Theater Hall of Famesta. Hänet valittiin jäseneksi American Academy of Arts and Lettersiin ja American Academy of Arts and Sciencesiin.[4]
Brustein työskenteli useissa tuotannoissa myös näyttelijänä ja ohjaajana. Hän teki teatterisovituksia ja kirjoitti monia kirjoja teatterista sekä yhteiskunnasta.[4] Brusteinin omia täysimittaisia näytelmiä ovat muiden muassa Demons, The Face Life, Spring Forward, Fall Back ja Nobody Dies on Friday. Hänen lyhyisiin näytelmiinsä kuuluvat Poker Face, Chekhov on Ice ja Airport Hell. Brustein kirjoitti myös teoksen Shlemiel the First, joka perustuu Isaac Bashevis Singerin tarinoihin ja johon on yhdistetty perinteistä klezmermusiikkia. Tämä kevyt, absurdi komedia kantaesitettiin American Repertory Theaterissa vuonna 1994.[2] Modernismia Brustein käsitteli muun muassa teoksessa The Theatre of Revolt.[3] Hänen muita kirjojaan ovat Revolution as Theatre ja Letters to a Young Actor. Hän julkaisi monia laitoksia esseistään ja arvosteluistaan; hän oli The New Republicin pitkäaikainen teatteriarvostelija. Vuonna 2009 Brustein julkaisi William Shakespearesta kirjan The Tainted Muse: Prejudice and Presumption in Shakespeare and His Time. Hän laati myös Shakespearen elämää ja työtä koskevan trilogian, jonka osat ovat The English Channel (Pulitzer-ehdokas), Mortal Terror ja The Last Will.[2] Brustein oli voimakas ei-kaupallisen teatterin puolestapuhuja. Hän joutui vakaumuksellisuutensa johdosta usein kiistoihin kaupallisessa teatterissa vaikuttaneiden henkilöiden, kuten Samuel Beckettin ja August Wilsonin kanssa.[5]
Brusteinin ensimmäinen vaimo oli näyttelijä Norma Brustein, joka kuoli vuonna 1979. Vuonna 1996 hän meni naimisiin Doreen Beinartin kanssa.[3] Tämä avioliitto jatkui, kunnes Brustein kuoli 96-vuotiaana kotonaan Massachusettsin Cambridgessa.[2][5] Brusteinilla oli poika Daniel, poikapuoli Peter ja tytärpuoli Jean.[5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Harrison Smith, Robert Brustein, fiery champion of nonprofit theater, dies at 96 The Washington Post 31.10.2023, viitattu 1.11.2023
- ↑ a b c d e Mark Kennedy, Robert Brustein, a theater giant at Yale and Harvard, dies at 96 Los Angeles Times 29.10.2023, viitattu 1.11.2023
- ↑ a b c d Ed Siegel, Robert Brustein, a giant of the American theater, dies at 96 WBUR 29.10.2023, viitattu 1.11.2023
- ↑ a b c Robert Brustein American Repertory Theater, viitattu 1.11.2023
- ↑ a b c d Margaret Hall, Yale and American Repertory Theater Founder Robert Brustein Dies at 96 30.10.2023, viitattu 1.11.2023
| ||||||||||||||||||
