RoHS-direktiivi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

RoHS-direktiivi (The Restriction of the use of certain Hazardous Substances in Electrical and Electronic Equipment) on Euroopan unionin säännös, jolla rajoitetaan tiettyjen haitallisten aineiden käyttöä sähkö- ja elektroniikkalaitteissa. Näitä aineita ovat elohopea, kadmium, lyijy, kuusiarvoinen kromi sekä palonsuoja-aineet PBB (polybromattu bifenyylieetteri) ja PBDE (polybromattu difenyylieetteri). Direktiivi on voimassa 1. heinäkuuta 2006 alkaen.[1].

RoHS-direktiivin soveltamisalaan kuuluvat seuraavat laiteluokat:

  • Suuret ja pienet kodinkoneet
  • Tieto- ja teletekniset laitteet
  • Kuluttajaelektroniikka
  • Valaistuslaitteet
  • Sähkö- ja elektroniikkatyökalut
  • Lelut
  • Vapaa-ajan- ja urheiluvälineet
  • Automaatit
  • Hehkulamput

RoHS-direktiivin valvontaviranomaisena Suomessa toimii Turvallisuus- ja kemikaalivirasto eli Tukes.

Direktiivillä pyritään suojelemaan ihmisten terveyttä, vähentämään haitallisia jätteitä ja edistämään jätteiden hyödyntämistä ympäristöä säästäen.[2]

RoHS-direktiiviin liittyy läheisesti Euroopan unionissa säädetty sähkö- ja elektroniikkalaiteromun tuottajavastuuseen liittyvä WEEE-direktiiviin (Waste Electrical and Electronic Equipment).

Juottaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

RoHS-direktiivin vaikutuksesta kulutuselektroniikan juotemateriaaleista on poistunut lyijy. Aiemmin lyijyä käytettiin tina-lyijyseoksessa (60 % tinaa, 40 % lyijyä, jotta se saatiin sulamaan alhaisemmassa lämpötilassa. Tina-lyijyn korvaajaksi on tullut useita eri vaihtoehtoja, joista tina 96,5 %-hopea 3 %-kupari 0,5 % on yleisin ns. SAC-juote. Myös juotteet ilman hopeaa ovat osoittautuneet toimiviksi, esimerkiksi aaltojuotosprosessiin soveltuva juoteseos tina 99,3 %-kupari 0,7 %.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä politiikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.