Ripsisiippa

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ripsisiippa
XN Myotis Nattereri 96.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Lepakot Chiroptera
Heimo: Siipat Vespertilionidae
Suku: Aitosiipat Myotis
Laji: nattereri
Kaksiosainen nimi
Myotis nattereri
(Kuhl, 1817)
Levinneisyyskartta
Mapa Myotis nattereri.png
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Ripsisiippa Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Ripsisiippa Commonsissa

Ripsisiippa (Myotis nattereri) on Euroopassa elävä lepakko, joka kuuluu siippojen heimoon.

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ripsisiipan levinneisyysalue ulottuu Afrikan pohjoisrannalta (Marokosta ja Algeriasta) Euroopan halki Suomen ja Ruotsin eteläosiin, Venäjän länsiosiin ja Kaukasukselle ja Iraniin asti.[1]

Ripsisiippa on harvinainen laji Suomessa ja sitä on tavattu aivan eteläisimmästä Suomesta noin 30 kertaa. Se elää todennäköisesti meillä kuitenkin säännöllisesti. Ripsisiippoja on kuitenkin niin vähän, ettei niitä havaita usein. Sen saattaa sekoittaa helposti vesisiippaan tai viiksisiippoihin. Ripsisiippa elää erilaisissa perinneympäristöissä eli puistojen, pihamaiden ja puutarhojen läheisyydessä.

Sen on nähty talvehtivan Turussa ja Virolahdella, mutta lisääntymisestä Suomessa ei ole todisteita.[2]

Tuntomerkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sen turkki on päältä harmaanruskea, alapuolelta hyvinkin vaalea ja väriraja on kaulan sivuilla jyrkkä. Lajille nimen antaneet ripsimäiset karvat kasvavat sen häntäräpylässä.[2] Ripsisiippa on 40–50 mm pitkä ja siipien kärkiväli on 245–300 mm. Painoa sillä on 7–12 grammaa.[3] Korvan pituus on 14-18 mm ja käsivarren pituus 36-43 mm.[4]

Elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ripsisiipan elintavat ovat jokseenkin samanlaiset kuin muilla siipoilla. Se on taitava, mutta hidas lentäjä ja saalistaa hämärässä usein puiden oksistoissa, kivimuurien lähettyvillä tai kivisiltojen alla. Valoisan ajan ripsisiippa viettää linnun- tai lepakonpöntöissä, rakennuksissa tai puunkoloissa.[3] Talvihorros kestää yleensä syyskuusta toukokuun loppuun. Ripsisiipat horrostavat tavallisesti yksin.

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ripsisiipat pariutuvat syksyllä ja kokoontuvat lisääntymisyhdyskuntiin toukokuussa. Ripsisiippanaaras synnyttää ainoan poikasensa heinäkuussa. Se imettää poikasta kuuden viikon ajan. Poikanen oppii lentämään suunnilleen kolmeviikkoisena.[3] Lisääntymisyhdyskunnat ovat usein melko pieniä, mutta Ruotsistakin tunnetaan joitakin kymmenien naaraiden yhteiskuntia.[4]

Uhanalaisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ripsisiippa kuuluu Suomessa erittäin uhanalaisiin lajeihin ja on rauhoitettu.[5] Sen laskennallinen arvo on 1177 euroa.[6] Ripsisiipan vähenemisen todennäköisiä syitä ovat lahoavan puuaineksen, kuolleiden tai kuolevien puiden sekä oksien, laho- ja kolopuiden väheneminen sekä häirintä ja liikenne.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rassi, Pertti, Alanen, Aulikki, Kanerva, Tiina & Mannerkoski, Ilpo (toim.): Suomen lajien uhanalaisuus 2000. Helsinki: Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, 2001. ISBN 951-37-3594-X.

Valste, Juha (toim.).: Suomen luontotieto 4. Porvoo: Weilin+Göös Oy, 2006. ISBN 951-0-29431-4.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Hutson, A.M., Aulagnier, S. & Spitzenberger, F.: Myotis nattereri IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.1. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 11.7.2014. (englanniksi)
  2. a b Suomen lepakkolajit Suomen Lepakkotieteellinen yhdistys ry
  3. a b c Natterer's nBat ARKive
  4. a b Faktablad Fransfladdermus Sveriges lantbruksuniversitet. Viitattu 13.6.2010. (ruotsiksi)
  5. Erittän uhanalaiset lajit Ympäristöministeriö
  6. Rauhoitettujen eläinten ja kasvien ohjeelliset arvot Ympäristöministeriö