Richard Leacock
Richard Leacock (18. heinäkuuta 1921 Britannia – 23. maaliskuuta 2011 Pariisi Ranska) oli brittiläissyntyinen dokumenttikuvaaja ja -ohjaaja. Hän oli dokumenttielokuvan uranuurtajia ja kuului ryhmään joka kehitti cinéma véritén.[1]
Leacock oli muun muassa kuvaamassa John F. Kennedyn esivaalia seurannutta dokumenttia Primary (1960). Hänen yhdessä D. A. Pennebakerin kanssa perustama tuotantoyhtiö teki sellaisia tunnettuja dokumentteja kuin A Stravinsky Portrait (1965), Bob Dylan -dokumentin Dont Look Back (1967) ja rockdokumentin Monterey Pop (1968), jossa Jimi Hendrix poltti kitaransa.[1]
Leacock asui lapsena Kanariansaarilla, jossa hänen isällään oli banaaniplantaasi. Hän muutti 1938 Yhdysvaltoihin opiskelemaan fysiikkaa ja asui siellä pääosan työuransa ajasta. 1970-luvun alussa hän perusti MIT:iin elokuvataiteen osaston ja opetti siellä 20 vuotta. Vuonna 1989 hän muutti Pariisiin, jossa hän kuoli.[1]
Richard Leacockin vanhempi veli oli elokuvaohjaaja Philip Leacock.
Kirjallinen tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- The Feeling of Being There, ilmestyy syksyllä 2011, omaelämäkerta
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Harri Uusitorppa, Näkymätön todistaja, Helsingin Sanomat 27.3.2011 sivu C 7. Artikkelin verkkoversio
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Richard Leacock Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Bagh, Peter von: ”Minä tarvitsin isän, hän tarvitsi pojan – Richard Leacock ja Robert J. Flaherty”, Filmihullu 1/2009.
- ”Valo tulee löytää, ei kytkeä päälle”, Richard Leacockin haastattelu, Filmihullu 1/2009.
| ||||||||||||||||||||||
