Rendleshamin ufotapaus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Rendleshamin ufotapaus on nimitys sarjalle raportoituja havaintoja selittämättömistä valoilmiöistä sekä väitetystä tuntematonta alkuperää olevan aluksen tai alusten laskeutumisesta Rendleshamin metsässä, Englannin Suffolkissa joulukuun lopussa 1980. Tapaus sattui tuolloin Yhdysvaltain ilmavoimien käytössä olleen RAF Woodbridgen tukikohdan ulkopuolella. Tapahtumien silminnäkijöinä oli kymmeniä ilmavoimien miehistön jäseniä kahden tai kolmen päivän aikana. Eräät ufotutkijat pitävät sitä Yhdistyneen kuningaskunnan kenties merkittävimpänä ufotapauksena ja yhtenä maailmanlaajuisesti tunnetuimmista. Samoin kuin Berwyn-vuoren ufotapausta, sitä on vertailtu Roswellin tapaukseen Yhdysvalloissa ja siihen on monesti viitattu "Britannian Roswellina".[1]

Yhdistyneen kuningaskunnan puolustusministeriö (MoD) on kiistänyt, että tapahtuma on aiheuttanut uhkaa maan kansalliselle turvallisuudelle ja on näin ollen lausunut ettei tapausta ole koskaan tutkittu asevoimia koskettavana kysymyksenä. Arvovaltaisin tämän asennoitumisen jyrkästi kyseenalaistanut taho oli amiraali Lordi Peter Hill-Norton, entinen Yhdistyneen kuningaskunnan asevoimien kansliapäällikkö ja myöhempi NATOn sotilaallisen komitean päällikkö, joka lausui käsityksenään, että tämänkaltainen tapaus ydinasetukikohdan alueella on väistämättä myös kansallista turvallisuutta koskettava kysymys. Silminnäkijä ja virkaatekevä tukikohdan komentaja everstiluutnantti Charles Halt (Katso alempana) on myös esittänyt eriävän mielipiteensä ja väittää, että tapahtumaa pyrittiin pimittämään sekä Yhdistyneen kuningaskunnan että Yhdysvaltojen tiedustelupalveluiden toimesta. Jälkikäteen saatu todistusaineisto viittasi siihen, että Yhdistyneen kuningaskunnan puolustusministeriöllä oli hallussaan huomattava asiakirja-aineisto aiheesta, mikä johti väitteisiin salailusta; jotkut ovat tulkinneet tämän osana laajempaa systemaattista tiedon pimittämistä liittyen ufoilmiön todelliseen luonteeseen (katso väitetty ufo-salailu). Kun tämä aineisto julkistettiin vuonna 2001, kävi ilmi että se koostuu enimmäkseen puolustusministeriön sisäisestä kirjeenvaihdosta ja vastauksista yleisöltä tulleisiin tiedusteluihin. Syväluotaavan tutkimuksen puute julkistetuissa dokumenteissa on yhteneväinen sen lausunnon kanssa, ettei Yhdistyneen kuningaskunnan puolustusministeriö ottanut tapausta vakavasti.[2][3] Julkistetuissa asiakirjoissa on myös annettu selitys sille, miksei Yhdistyneen kuningaskunnan silloinen puolustusministeri Lordi Trefgarne halunnut puolustusministeriön tutkivan asiaa enempää.[4].

Tapahtumapaikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rendleshamin metsän omistaa Yhdistyneen kuningaskunnan metsäntutkimuslaitos ja sen laajuus on noin 15 neliökilometriä koostuen istutetuista havupuista, vaihtelevista lehtimetsävyöhykkeistä, kanervikosta ja kosteikoista. Se sijaitsee Suffolkin kreivikunnassa, noin 13 kilometriä itään Ipswichin kaupungista.

Tapaus sattui kahden entisen sotilastukikohdan läheisyydessä, RAF Bentwatersin, joka on metsän pohjoispuolella ja RAF Woodbridgen, joka ulottuu metsän alueelle lännestä ollen metsän ympäröimä itäiseltä ja pohjoiselta osalta. Tuohon aikaan kumpikin tukikohta oli Yhdysvaltain ilmavoimien käytössä ja olivat ilmavoimien everstiluutnantin Gordon E. Williamsin komennossa. Tukikohdan komentaja oli eversti Ted Conrad, ja hänen varamiehensä everstiluutnantti Charles I. Halt. Haltin muistio puolustusministeriölle ja hänen henkilökohtainen silminnäkijäkertomuksensa on antanut tapaukselle uskottavuutta.

Tapauksen päätapahtumat, mukaan luettuna aluksen tai alusten väitetty laskeutuminen, sattuivat metsässä noin puoli kilometriä itään Woodbridgen tukikohdan itäiseltä portilta, jossa vartiomiehet havaitsijat oudon valon laskeutuvan metsään. Metsä ulottuu tuossa kohden noin 1,6 kilometriä tukikohdan itäiseltä portilta paikallisen maanviljelijän pellolle, missä tapahtumat saivat väitetysti jatkoa.

Orford Nessin majakka, jota skeptikot pitävät tapauksen yhteydessä havaitun välähtelevän valon lähteenä, sijaitsee samassa suunnassa kuin havaittu valo, mutta 5 kilometriä itään siitä mihin Rendleshamin metsä loppuu. Alueelta on julkaistu yksityiskohtaisia karttoja tapahtumien sijainneista.[5] ja moderni ilmanäkymä alueesta löytyy Google Maps-palvelusta.[6]

Päivämäärä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eläköitynyt korpraali John Burroughs on lausunut, että tapahtumat sattuivat kolmena peräkkäisenä yönä; 24–25, 25–26 ja 26–27. joulukuuta 1980. Yksi avaintodisteita ensi käden todistusaineistossa - "Haltin muistio", kuvaillaan alempana — viittaa siihen että ensimmäiset havainnot tapahtuivat pikemminkin 26. kuin 25. joulukuuta. Muistio on kuitenkin kirjoitettu lähes kaksi viikkoa tapahtumien jälkeen ja sen tekijä on sittemmin todennut, että hän teki todennäköisesti virheen päivämäärien ylös kirjaamisessa. Tämä sekaannut tapahtumien ajankohtaan liittyen ei ole ainoastaan hämmentänyt myöhempiä tutkijoita vaan johti myös sekaannuksiin heti tapahtuman jälkeen, esimerkiksi Yhdistyneen kuningaskunnan puolustusvoimien tutkimuksessa ja ajankohtaa koskevien tutkatallenteiden analyysissa.

Päätapahtumat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

26. joulukuuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noin kello kolme yöllä 26. joulukuuta 1980 partio Woodbridgen itäiseltä portilta raportoi outoja valoja, jotka näyttivät laskeutuvan läheiseen Rendleshamin metsään. Sotilaat pitivät sitä ensin pakkolaskun tehneenä lentokoneena, mutta mentyään metsään tutkimaan, he näkivät outojen valojen liikkuvan puiden lomassa, samoin kuin kirkkaan valon, joka näytti tulevan maahan laskeutuneesta tunnistamattomasta kohteesta. Yksi sotilaista, ylikersantti Jim Penniston, väitti myöhemmin kohdanneensa "tuntematonta alkuperää olevan aluksen" ja tehneensä yksityiskohtaisia muistiinpanoja sen piirteistä, koskeneensa sen "lämmintä" pintaa, sekä kopioineensa lukuisia symboleita sen rungosta.[7] Esine väitetysti lensi pois lyhyen lähikontaktin jälkeen. Penniston myös väitti nähneensä aluksessa kolmijalkaisen laskutelineen, joka jätti jälkeensä kolme painaumajälkeä maahan, mitkä olivat näkyvissä vielä seuraavana päivänä. Penniston sittemmin esitti käsityksenään, että "alus" jonka hän kohtasi oli tullut tulevaisuudesta, ja sen miehistönä oli aikamatkustajia, ei maan ulkopuolisia olentoja.[8]

Pian kello neljän jälkeen aamuyöstä paikallinen poliisi kutsuttiin tapahtumapaikalle, mutta raportoi, että ainoat valot jotka hän kykeni näkemään, tulivat läheisestä majakasta joitakin kilometrejä rannikon suuntaan.[9] Eräät raportit väittävät, että paikallisen maatilan eläimet olivat käyttäytyneet tapahtuman aikana pelokkaasti ja olleet paniikin vallassa.

Auringonnousun jälkeen aamulla 26. joulukuuta, sotilaat palasivat pienelle aukiolle lähelle metsän itäistä rajaa ja löysivät maasta kolme pientä painaumaa kolmiomuodostelmassa, sekä palamisjälkiä ja katkenneita oksia läheisissä puissa. Jäljistä otettiin kipsivalos ja niitä on näytetty televisiossa esitetyissä dokumenttiohjelmissa. Kello 10.30 aamulla paikallinen poliisi hälytettiin uudelleen paikalle, sillä kertaa tutkimaan maassa olleita jälkiä, joita poliisit arvelivat mahdollisesti eläinten tekemiksi.[9]

28. joulukuuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Haltin nauhoite

Sotilaat palasivat tapahtumapaikalle uudelleen varhain 28. joulukuuta 1980 säteilymittareiden kanssa, joskin heidän saamiensa lukemien merkityksestä kiistellään.[10][11] Virkaatekevä tukikohdan komentaja everstiluutnantti Charles I. Halt lähti tutkimaan tätä havaintoa henkilökohtaisesti ja nauhoitti keskeiset tapahtumat mikrokasettinauhurille (katso "Haltin nauhoite", alempana). Haltin tutkima alue oli lähellä Rendleshamin metsän itäistä rajaa, jonka koordinaatit ovat noin 52° 05’ 20” N, 1° 26’ 57” E.[12]

Tämän tutkimuksen aikana Haltille raportoitiin idässä olevan pellon poikki kulkevasta välähtelevästä valosta, joka oli lähes linjassa paikallisen maatilan kanssa. Orford Nessin majakka on näkyvissä kauempana idässä samassa suunnassa havaitun valon kanssa.[13]

Myöhemmin tähdenkaltaisia valoja nähtiin taivaalla pohjoisesta etelään, kirkkain niistä näytti lähettävän ajoittain valokiilan alas maahan.[14]

On esiintynyt myös väitteitä, että tapahtuma videoitiin Yhdysvaltain ilmavoimien toimesta, mutta jos näin on, tuloksena syntynyttä videonauhoitetta ei ole julkistettu.

Ensi- ja toissijaiset lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäinen julkinen selonteko tapauksesta julkaistiin iltapäivälehti News of the Worldin numerossa lokakuun 2. päivä vuonna 1983, sensaatiohakuisella otsikolla UFO lands in Suffolk – and that's official. Tapaus perustui entisen Yhdysvaltain ilmavoimien sotilaan Larry Warrenin kuvaukselle tapahtumista. Lehdessä hän käytti pseudonyymiä Art Wallace oletetusti suojatakseen itsensä Yhdysvaltain ilmavoimien rangaistuksilta.

Haltin muistio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä ensimmäinen julkisuuteen tullut ensikäden todiste oli tukikohdan komentajan everstiluutnantti Charles I. Haltin Yhdistyneen kuningaskunnan puolustusministeriölle kirjoittama selonteko tapahtumista. "Haltin memona" tunnettu asiakirja tuli julkisuuteen Yhdysvalloissa Yhdysvaltain tiedonvapauslain nojalla vuonna 1983. Muistio oli päivätty 13. tammikuuta 1981 ja merkitty otsikolla "selittämättömät valot". Kahden viikon viive tapahtumien ja sitä koskevan selonteon toimittamisessa saattoi johtaa virheisiin päivämäärissä ja ajankohdissa. Muistiota ei oltu millään tavoin luokiteltu salaiseksi.[15] Tohtori David Clarke on tutkinut muistion taustoja ja Yhdistyneen kuningaskunnan puolustusministeriön reaktioita siihen.[16] Hänen tapaukseen liittyville henkilöille suorittamansa haastattelut vahvistavat the puolustusministeriön tutkimusten pintapuolisen luonteen. Hän epäonnistui löytämään todistusaineistoa minkäänlaisista muista tapausta koskevista raporteista lukuun ottamatta Haltin muistiota.

Silminnäkijöiden lausunnot tapahtumista 26. joulukuuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Skottilainen ufotutkija James Easton onnistui hankkimaan alkuperäiset silminnäkijöiden lausunnot, jotka oli tehty komentaja Haltille sotamies Fred A. Buranin (81st Security Police Squadron), korpraali John Burroughsin (81st LE), lentosotamies Edward N. Cabansagin (81st Security Police Squadron), ylivääpeli J. D. Chandlerin (81st Security Police Squadron) sekä ylikersantti Jim Pennistonin (81st Security Police Squadron) toimesta. Nämä asiakirjat ovat nyt julkisia ja saatavilla Ian Ridpathin verkkosivuilta.[17]

Asiakirjat kuvailevat havaintoja oudoista valoista. Penniston, esimerkiksi, kirjoittaa että "suoraan idässä (itäiseltä portilta) noin puolen mailin päässä suurikokoisella puustoisella alueella...säteili iso keltainen hohtava valo puiden yläpuolella. Valaistun alueen keskipisteessä täsmälleen keskellä maatasoa oli punainen valo, joka välähteli päälle ja pois noin 5 tai 10 sekunnin välein. Ja sininen valo, joka oli pääasiassa vakaa." Burroughs, Penniston ja Cabansag ajoivat metsään etsimään valon lähdettä.

He kuulivat myös outoja ääniä. Burroughs raportoi äänestä, joka muistutti "kirkuvaa naista" ja myös että he "kykenivät kuulemaan maatilan eläinten pitävän runsaasti ääntä". Halt kuuli nämä samat äänet kaksi yötä myöhemmin. Hän totesi tammikuussa 2008 CNN-yhtiön suorittamassa haastattelussa: "Maatilan eläimet tuntuivat tulleen tuolloin hulluksi". Tällaisen äänen aiheuttaja saattoi olla metsässä elävä muntjakki, joka on myös tunnettu kovaäänisyydestään.[18] Cabansag sanoi: "Hahmotimme valojen tulevan metsän takaa, sillä mitään ei ollut näkyvissä kun kävelimme läpi puisen metsäalueen. Me havaitsimme hohteen majakan valoa, mutta kun pääsimme lähemmäksi havaitsimme sen olevan valaistun maatilan. Me pääsimme näköalapaikalle missä kykenimme määrittämään, että se mitä olimme jahtaamassa, oli ainoastaan majakan valo etäällä rannikolla.” Burroughsin lausunto esittää myös, että "me kykenimme näkemään majakanvalon pyörivän joten me menimme sitä kohden. Me seurasimme sitä noin kaksi mailia (3 km) ennen kuin kykenimme näkemään, että se tuli majakasta."

Pennistonin lausunto on ainoa joka varmuudella identifioi mekaanisen esineen alun perin havaitun valon lähteenä. Hän lausuu että hän oli noin 50 metrin päässä esineestä ja "se oli varmuudella mekaaninen luonteeltaan". Penniston on jälkikäteen väittänyt, että päinvastoin kuin hän oli alun perin lausunut, hän oli myös todellisuudessa kohdannut laskeutuneen aluksen metsässä, jonka ympäri hän kulki ja jota hän kosketti tehden samalla muistiinpanoja noin 45 minuutin ajan. Ei ole olemassa todistusaineistoa, joka tukisi tätä lausuntoa. Penniston on näyttänyt televisiossa muistikirjaansa, johon hän väittää tehneensä reaaliaikaisia muistiinpanoja ja luonnostelmia esineestä. Muistikirjan merkinnät on otsikoitu päivämäärällä 27. joulukuuta ja ajalla 00:20, mikä ei vastaa muiden silminnäkijöiden raportoimaa päivämäärää ja ajankohtaa tapahtumalle.[7] Penniston väittää, että hän näki esineen eri laskeutumispaikalla kuin minkä everstiluutnantti Halt tutki, paljon lähempänä Woodbridgen tukikohtaa. Tämä on ristiriidassa hänen alkuperäisen lausumansa kanssa, jonka mukaan hän havaitsi valoilmiön puolentoista mailin päässä itäiseltä portilta.

Silminnäkijät olivat hermostuneita kokemuksestaan ja uskoivat todistaneensa jotakin, kuten Buran asian ilmaisi, "selitettävän maailman ulkopuolella".

Haltin nauhoite[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1984 niin ikään kopio "Haltin nauhoitteena" tunnetusta kasettitallenteesta päätyi tutkijoiden käsiin. Valitettavasti staattisen sähkön ja huonolaatuisen kopioinnin seurauksena, suuri osa sen taustakeskusteluista eivät ole olleet hahmotettavissa. Yhdysvaltain Sci Fi Channel onnistui jäljittämään alkuperäisen nauhoitteen, jossa on dokumentoituna Haltin ja hänen partionsa tutkimkset liittyen ufohavaintoon Rendleshamin metsässä joulukuussa 1980. Tämä alkuperäinen nauhoite ei ainoastaan paljasta enemmän taustalla käydyistä keskusteluista, mutta tuo esille myös nimet, joita ei voinut kuulla vuoden 1984 huonolaatuiselta kopiolta. Nauhoite on myös translitteroitu skeptikko Ian Ridpathin toimesta, joka sisältää linkin audiotallenteeseen.[19]

Haltin valaehtoinen todistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kesäkuussa 2010, elekkeelle jäänyt eversti Charles Halt allekirjoitti valaehtoisen todistuksen, jossa hän teki uudelleen yhteenvedon tapahtumista ja lausui, että hän uskoi ufon olleen maan ulkopuolista alkuperää ja että tämä oli pimitetty Yhdysvaltojen ja Yhdistyneen kuningaskunnan toimesta:

"I believe the objects that I saw at close quarter were extraterrestrial in origin and that the security services of both the United States and the United Kingdom have attempted—both then and now—to subvert the significance of what occurred at Rendlesham Forest and RAF Bentwaters by the use of well-practiced methods of disinformation."

Halt on myös hylännyt mahdollisuuden, että hän ja hänen miehensä olivat sekoittaneet ufon majakan valoon:

"While in Rendlesham Forest, our security team observed a light that looked like a large eye, red in color, moving through the trees. After a few minutes this object began dripping something that looked like molten metal. A short while later it broke into several smaller, white-colored objects which flew away in all directions. Claims by skeptics that this was merely a sweeping beam from a distant lighthouse are unfounded; we could see the unknown light and the lighthouse simultaneously. The latter was 35 to 40-degrees off where all of this was happening." [20]

Tämän valaehtoisen lausunnon sekä nauhalta ja Haltin muistiosta löytyvien tosiasioiden väliltä on pyritty nostamaan esille ristiriitoja.[21]

Haastattelussa Haltin esimies, eversti Ted Conrad kritisoi Haltia hänen väitteistään tässä valaehtoisessa todistuksessa, todeten että "hänen pitäisi olla häpeissään ja kiusaantunut syytöksistään, että hänen maansa ja Englanti ovat kumpikin juonitelleet pettääkseen kansalaisiaan tässä kysymyksessä. Hän tietää paremmin.” Conrad silti myös tunnustaa, että tapahtumat itsessään ovat jääneet selittämättömiksi.[22]

Suffolkin poliisin lokitiedot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suffolkin poliisiyksiköllä on asiakirja, päivätty 26. joulukuuta 1980, raportti joka kertoo paikallisten poliisivoimien roolista tapauksessa: "We have a sighting of some unusual lights in the sky, we have sent some unarmed troops to investigate, we are terming it as a U.F.O. at present". Poliisi tutki tämän raportin ja päätyi raportissaan seuraavanlaiseen lopputulokseen: "Air Traffic Control West Drayton checked. No knowledge of aircraft. Reports received of aerial phenomena over southern England during the night. Only lights visible this area was from Orford light house. Search made of area – negative." Skeptikko Ian Ridpath on spekuloinut raportoidun "ilmakehän ilmiön" viittaavan Neuvostosatelliitti Cosmos 749:n kantoraketin viimeisen osan putoamiseen ilmakehään, joka oli näkynyt laajalla alueella eteläisen Englannin yläpuolella hieman yhdeksän jälkeen illalla 25 joulukuuta.[23] Poliisin asiakirjojen liitteenä ollut kirja huomioi että yksi poliiseista palasi paikalle päivänvalossa siltä varalta, jotakin oli jäänyt huomiotta. "There was nothing to be seen and he remains unconvinced that the occurrence was genuine. The immediate area was swept by powerful light beams from a landing beacon at RAF Bentwaters and the Orfordness lighthouse. I know from personal experience that at night, in certain weather and cloud conditions, these beams were very pronounced and certainly caused strange visual effects." Skannattu asiakirja on saatavilla Suffolkin poliisiyksikön verkkosivuilla.[9]

Muiden sotilaallisten tahojen osallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eräät tutkijat ovat väittäneet että Porton Downin miehistöä vieraili Rendleshamissa vuonna 1980 pian ufotapauksen jälkeen.[24] Todistusaineistoa tästä ei kuitenkaan ole esitetty ja tässä vaikuttaa tapahtuneen sekaannusta muihin väitettyihin ufotapauksiin.

Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentin ylähuoneen jäsen, amiraali Lordi Peter Hill-Norton, entinen puolustusministeriön kansliapäällikkö, tiedusteli hänen majesteettinsa hallitukselta: "Ovatko he tietoisia armeijan erikoisosaston sekaantumisesta vuoden 1980 tutkimuksiin liittyen Rendleshamin ufotapaukseen [HL303]". Elizabeth Conway Symons antoi vastauksen, jonka mukaan "Erikoisosaston virkamiehet ovat ehkä olleet tietoisia tapauksesta, mutta eivät olisi osoittaneet minkäänlaista kiinnostusta asiaan ellei todistusaineisto viittaa jonkinlaiseen uhkaan kansalliselle turvallisuudelle. Tällaista intressiä asiassa ei näytä olleen."[25] Hill-Norton kommentoi, "Joko suuri määrä ihmisiä näkivät harhoja, mikä on Yhdysvaltojen ilmavoimien ydinasetukikohdalle erittäin vaarallista, tai sitten asiat ovat tapahtuneet kuten he ovat sanoneetkin sen tapahtuneen, ja oli näistä kumpi tahansa totta, asiasta voidaan esittää vain yksi vastaus, ja se on että tapaus on sotilaallisesti äärimmäisen kiinnostava."[26]

Vuonna 2001 Yhdistyneen kuningaskunnan puolustusministeriö julkisti asiakirjansa tapaukseen liittyen tutkijoiden käyttöön, koska David Clarke oli sitä vaatinut "Code of Practice for Access to Government Documents" -lain nojalla, joka oli modernin tiedonvapauslain edeltäjä[27][28][29]. Yhdistyneen kuningaskunnan puolustusministeriö on sittemmin asettanut tämä asiakirjat saataville verkossa.[30] Tästä huolimatta Yhdysvallat jatkaa edelleen tapauksesta vaikenemista huolimatta SciFi Channelin sponsoroimasta tutkimuksesta otsikolla "UFO Invasion at Rendlesham" sekä History Channelin ohjelman "UFO Files – Britain's Roswell" ja Coalition for Freedom of Information -järjestön tekemistä tiedusteluista.

Viralliset hallituksen lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Yhdistyneen kuningaskunnan puolustusministeriön asiakirjat liittyen ufotapaukseen Rendleshamin metsässä joulukuussa 1980 julkistettiin ensimmäisen kerran toukokuussa 2001 tohtori David Clarkelle Sheffieldin yliopistosta hänen tehtyä niistä aineistopyynnön Code of Practice for Access to Government Information -lain nojalla. Dr Clarke analysoi niitä verkkosivuillaan[31] Vuonna 2008 asiakirjat siirrettiin puolustusministeriöstä Ison-Britannian kansallisarkistoon.
  • Elokuussa 2009 kaikki asiakirjat tapaukseen liittyen tulivat saataville kansallisarkiston UFO-osastolle[32] referenssillä DEFE 24/1948. Asiakirjat sisältävät niihin liittyneet julkistamispyynnöt kuten myös oikeusasiamiehen päätöksen asiakirjojen julkistamista koskien.
  • Haltin muistio[33]

TV-dokumentit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Lifetime Television ohjelma Unsolved Mysteries: "Bentwaters UFO" – Ensimmäinen lähetys Yhdysvalloissa 18. syyskuuta 1991.
  • London Weekend Television ohjelma Strange But True? – Ensimmäinen lähetys Englannissa 9. joulukuuta 1994.
  • BBC3:n Britain's Closest Encounter – Lähetetty ensimmäisen kerran Isossa-Britanniassa maaliskuussa 2003.
  • SciFi Channelin UFO Invasion at Rendlesham – Lähetettiin Yhdysvalloissa 12. joulukuuta 2003 ja Isossa-Britanniassa 1. joulukuuta 2005.
  • British UFO Files – Lähetettiin ensimmäisen kerran Five TV-kanavalla 2004.
  • National Geographicin Naked Science: "Close Encounters" – Ensilähetys Yhdysvalloissa 17. joulukuuta 2005.
  • History Channelin UFO Files: "Britain's Roswell" – Lähetetty Yhdysvalloissa 17. joulukuuta 2005 and Isossa-Britanniassa 22. tammikuuta 2006.
  • History Channelin UFO Hunters – Lähetetty ensimmäisen kerran 27. helmikuuta 2008.
  • History Channelin "I know What I Saw" - Tullut ulos ensimmäisen kerran joulukuussa 2009.
  • History Channelin "Ancient Aliens" - Rendleshamia käsitellyt jakso tullut ulos 30.12.2010.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. BBC: Minister warned over 'UK Roswell' 2009-08-17. Viitattu 2009-07-17.
  2. David Clarke: Rendlesham analysis Viitattu 2007-10-01.
  3. David Clarke: The Rendlesham files Viitattu 2010-10-01.
  4. Ian Ridpath: Why did the British government not investigate the Rendlesham Forest UFO case in any depth? Viitattu 2010-10-01.
  5. David Rudiak: Rendlesham pictorial Viitattu 2007-04-28.
  6. Google Maps: Rendlesham Incident aerial view Viitattu 2007-10-01.
  7. a b Ian Ridpath: Penniston's notebook Viitattu 2007-09-27.
  8. Ian Ridpath: More about Penniston’s “craft of unknown origin” Viitattu 2010-10-20.
  9. a b c Suffolk Constabulary: Unusual Lights Incident Rendlesham Viitattu 2007-04-17.
  10. Ian Ridpath: Were the radiation readings significant? Viitattu 2007-04-17.
  11. Tim Printy: The AN/PDR-27 SUNlite, vol. 2. no.6 p.10 Viitattu 2010-11-02.
  12. Where was the "landing site"? Viitattu 2008-08-10.
  13. Ian Ridpath: The flashing light Viitattu 2007-10-01.
  14. Ian Ridpath: The other lights Viitattu 2007-10-01.
  15. David Clarke: Rendlesham: Analysis Viitattu 2008-07-18.
  16. David Clarke: The Rendlesham Files Viitattu 2010-09-02.
  17. Ian Ridpath: Rendlesham Forest UFO – the witness statements Viitattu 2007-04-17.
  18. British Deer Society: Muntjac deer Viitattu 2007-12-10.
  19. Ian Ridpath: Transcript of Col. Halt’s tape Viitattu 2007-04-17.
  20. Text version of Halt affidavit; Links to scanned version
  21. Col Halt's affidavit – differences from the original story
  22. David Clarke: The Rendlesham files Viitattu 2010-09-29.
  23. Ian Ridpath: The Russian rocket re-entry Viitattu 2007-10-18.
  24. Questions in the House of Lords Viitattu 2007-04-17.
  25. Quoted in Georgina Bruni's book You Can't Tell the People
  26. Nick Pope website on Rendlesham
  27. British Government releases UFO file on Britain's Most Famous UFO Incident Viitattu 2007-04-17.
  28. Nick Pope: The Rendlesham Files Reviewed Viitattu 2007-04-17.
  29. Nick Pope: Rendlesham – The Unresolved Mystery Viitattu 2007-04-17.
  30. Unidentified Flying Objects (UFO) Rendlesham Forest Incident 1980 Viitattu 2007-04-17.
  31. Dr David Clarke: The Secret Files: Rendlesham Viitattu 2007-04-17.
  32. National Archives UFO Files Viitattu 2009-07-17.
  33. The Halt memo Viitattu 2007-04-17.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja vieraskielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Rendlesham Forest incident