Red Ruffing

Red Ruffing
purukumipakkauksen keräilykuva Red Ruffingista
Henkilötiedot
Koko nimi	Charles Herbert Ruffing
Syntynyt	3. toukokuuta 1905
Kuollut	17. helmikuuta 1986 (80 vuotta)
Kansalaisuus	Yhdysvallat
Baseballpelaaja
Lempinimi	Red Ruffing
Pelipaikka	syöttäjä
Lyöntipuoli	oikea
Heittokäsi	oikea
MLB-varaus	debyytti 31. toukokuuta 1924 Boston Red Soxille
Pelaajaura
Seurajoukkueet
1924–1947	Boston Red Sox (1924–1930), New York Yankees (1930–1942, 1945–1946), Chicago White Sox (1947)
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Charles Herbert ”Red” Ruffing (3. toukokuuta 1905 Granville, Illinois – 17. helmikuuta 1986 Mayfield Heights, Ohio) oli yhdysvaltalainen baseballpelaaja. Hän pelasi syöttäjänä Major League Baseball -sarjassa vuosina 1924–1947 Boston Red Soxissa, New York Yankeesissa ja Chicago White Soxissa. Ruffing muistetaan erityisesti menestyksekkäistä kausistaan New York Yankeesissa 1930- ja 1940-luvuilla.

Ruffing jätti koulun kesken lapsena ja alkoi hiilikaivostyöläiseksi kotiosavaltiossaan Illinois'ssa. Hän pelasi kaivoksen baseballjoukkueessa ulkokentällä ja ykköspesällä. Menetettyään kaivosonnettomuudessa neljä varvasta vasemmasta jalastaan hän siirtyi syöttäjäksi. Ruffing pelasi Minor League Baseball -sarjassa 1923–1924 ja pääsi sen jälkeen pelaamaan MLB-joukkue Boston Red Soxiin. Kausi oli sarjan viimeisenä olleelle joukkueelle huono: sen kauden otteluista 36 oli voittoja ja 93 häviöitä. Ruffing vaihdettiin New York Yankeesille, jossa hän oli joukkueen paras syöttäjä vuoden 1946 kaudelle asti. Ruffing pelasi vielä yhden kauden Chicago White Soxissa kunnes lopetti kilpailemisen ja siirtyi valmentajaksi. Hän työskenteli White Soxille varasyöttäjien valmentajana (bullpen coach), New York Metsille syöttäjän valmentajana ja Cleveland Indiansille kykyjenetsijänä ja alempien liigojen kouluttajana.

Ruffing voitti Yankeesin riveissä kuusi World Series -mestaruutta ja pelasi kuudessa MLB:n All-Star -ottelussa. Hänet lisättiin Baseball Hall of Fameen vuonna 1967 ja Yankees omisti hänelle muistolaatan stadioninsa muistomerkkipuistossa vuonna 2004.

Nuoruus

Ruffing syntyi 3. toukokuuta 1905 Granvillessa Yhdysvaltain Illinois'n osavaltiossa. Hänen vanhempansa olivat saksalaisia maahanmuuttajia ja perheessä oli yhteensä viisi lasta. Ruffingia kutsuttiin nimellä "Red" ("punainen") punaisen tukkansa vuoksi. Hän vietti lapsuutensa Coaltonissa ja kävi koulua Nokomisissa. Perheen isä oli coaltonilaisen hiilikaivoksen työntekijä. Kärsittyään vakavan selkävamman hänestä tuli kaivoksen työnjohtaja ja myöhemmin myös Coaltonin pormestari.

Ruffing keskeytti koulunkäynnin 13-vuotiaana ja meni töihin hiilikaivokseen isänsä alaiseksi kolmen dollarin (vastaa 47 nykydollaria) päiväpalkalla. Hän pelasi baseballia takakentällä ja ykköspesällä kaivosyhtiön joukkueessa ja nokomislaisessa puoliammattimaisessa joukkueessa.

Ruffing oli 15-vuotias kun hän joutui kaivoksessa onnettomuuteen ja hänen vasen jalkansa murskautui kahden kaivosvaunun väliin. Hän menetti jalastaan neljä varvasta mutta toipui muuten. Hänen oli ollut määrä aloittaa ammattilaisuransa baseball-pelaajana samana vuonna Kentucky-Illinois-Tennessee League -sarjassa, muttei voinut enää juosta yhtä nopeasti kuin ennen onnettomuutta. Läheisen puoliammattimaisen joukkueen manageri Doc Bennett ehdotti, että hän kokeilisi jatkaa baseball-uraansa syöttäjänä.

Ammattilaisura

Ruffingin tekniikoihin kuuluivat fastball, "terävä" curveball ja slider. American Leaguen erotuomari Bill Summersin mukaan slider oli Ruffingin erikoisuus. Toinen saman sarjan erotuomari Joe Paparella kertoi, että ensimmäisessä pelissä, jossa hän oli lautasen takatuomarina oli syöttäjänä "mies, joka keksi sliderin, ja jolla oli paras koskaan nähty slider – Red Ruffing".

Verrattuina useimpiin syöttäjiin Ruffing oli myös hyvä mailankäyttäjä: hän löi uransa aikana 36 kotijuoksua ja hänen osumakeskiarvonsa oli 1 937 ottelusta 0,297. Hän sai yli 0,300 keskiarvon kahdeksana eri kautena ja häntä käytettiinkin varalyöjänä sellaisissa otteluissa, joissa hän ei ollut syöttäjänä. Hän pelasi poikkeustilanteissa myös ulkokentällä. Ruffingin kotijuoksutulos häviää muista syöttäjistä vain Ferrellille, Warren Spahnille ja Bob Lemonille. Hänen nimissään on American Leaguen ennätys päästettyjen juoksujen vähimmästä määrästä.

Minor League 1923–1924

Ruffingin täytettyä 18 Bennet auttoi häntä saamaan ensimmäisen ammattilaissopimuksensa. Ruffing liittyi Illinois–Indiana–Iowa League -sarjassa pelaavaan Danville Veteransiin, joka oli Class B -luokan minor league baseball -joukkue. Davville Veteransin syöttäjänä Ruffing teki voitto-häviö-tuloksen 12–16 vuoden 1923 kaudella. Kauden päätyttyä Boston Red Sox osti Ruffingin Danville Veteransilta 4 000 dollarilla (vastaa 54 800 nykydollaria).

Red Sox liitti Ruffingin Eastern Shore League -sarjan Class D -luokan Dover Senatorsiin syöttämään alkukaudeksi. Ruffing teki tuloksen 4–7 Doversilla.

Major League

Boston Red Sox 1924–1930

Ruffing debytoi Major Leaguessa 31. toukokuuta 1924 Boston Red Soxissa. Hän syötti 23 sisävuorossa saamatta voitto- tai häviöpisteitä ja hän päästi keskimäärin (ERA) 6,65 juoksua yhdeksää sisävuoroa kohden. Hän sai tavanomaisesti peliaikaa seuraavina vuosina muttei menestynyt mainittavasti. Vuoden 1925 kaudella Red Sox jäi American Leaguen kahdeksasta joukkueesta viimeiselle sijalle: Ruffing saavutti voitto-häviö-tuloksen 9–18 ja 5,01 ERA:n. Seuraavina kahtena vuotena Ruffingin tulokset olivat 6–15 ja 4,39 ERA (1926) sekä 5–13 ja 4,66 ERA (1926). Red Sox hävisi liigan molempina vuosina. Vuonna 1928 Ruffing paransi ERA-tulostaan entisestään henkilökohtaisella ennätyksellään 3,89. Hyvästä keskiarvosta huolimatta hän päästi kuitenkin määrällisesti paljon juoksuja – yhteensä 125 – ja hänen voitto-häviö-tuloksensa oli 10–25. Nämä olivat kauden pohjatulokset American Leaguessa. Toisaalta Ruffing oli kaudella myös American Leaguessa eniten kokonaisia ottelulla ilman varasyöttäjiä pelannut syöttäjä 25 ottelulla. Ruffingin keskilyöntitarkkuus oli vuoden 1928 kaudella varsin hyvä 0,314 ja hän neuvottelikin Red Soxin kanssa siirrosta ulkokentälle. Joukkue kuitenkin epäsi siirron Ruffingin jalkavamman vuoksi.

Red Sox valitsi Ruffingin ensimmäiseksi syöttäjäkseen kauden 1929 avajaisotteluun. Kaudella Ruffing oli taas sarjan heikoin syöttäjä 22 häviöpisteellä ja 135 päästetyllä juoksulla. Hän voitti vain yhdeksän ottelua ja hänellä oli vaikeuksia pelata enemmän kuin viisi sisävuoroa ottelua kohden. Tuntemattomaksi jäänyt henkilö Red Soxin organisaatiosta ehdotti Ruffingille oluenjuontia painonnoston avuksi, ja Ruffing tukevoituikin 84 kilosta 110 kiloon.

Vuoden 1930 kauden aikana Red Soxin velkaantunut omistaja Bob Quinn pelkäsi menettävänsä joukkueen ulosmittauksessa ja vaihtoi Ruffingin New York Yankeesille varaulkokenttäpelaaja Cedric Durstia, 50 000 dollarin välirahaa (vastaa 700 000 nykydollaria) ja samansuuruista Yankeesin omistaja Jacob Ruppertin antamaa lainaa vastaan. Ruffing sai viiden ja puolen vuoden Red Soxin -aikansa yhteensä 39 voitto- ja 93 häviöpistettä.

New York Yankees 1930–1938

New York Yankeesin managerina vuonna 1929 toiminut Miller Huggins oli yrittänyt hankkia Ruffingia Red Soxilta jo joidenkin vuosien ajan. Ruffingin harkitessa siirtymistä ulkokenttäpelaajaksi Huggins suositteli tälle syöttäjänä pysymistä. Entinen syöttäjä ja Hugginsin seuraaja Yankeesin managerina vuodesta 1930 alkaen Bob Shawkey vakuutti Yankeesin toimitusjohtaja Ed Barrowin hankkimaan Ruffingin. Shawkey piti Ruffingin syöttötapaa kehityskelpoisena, mutta Barrow piti tämän hankkimista tuhoontuomittuna ajatuksena. Ruffingin siirryttyä Yankeesille Shawkey ohjasi tätä käyttämään syötöissä vartaloaan enemmän niin, ettei tämän käsivarsi väsyisi niin pahasti ennen otteluiden myöhempiä sisävuoroja. Nykyisin Ruffingin vaihtoa Durstiin pidetään eräänä baseballin historian epätasaisimmista pelaajavaihdoista: Durst oli ulkokentän varamies, joka oli lyöntijärjestyksen loppupäässä aina, kun ylipäätään pääsi pelaamaan. Vuoden 1930 kausi jäikin Durstin viimeiseksi Major Leaguessa.

Ruffingilla oli kolme häviöpistettä Red Soxeilla ennen vaihtoa. Sen jälkeen hän voitti Yankeeseilla 15 ottelua ja hävisi vain viisi ja hänen kauden ERA-tuloksensa oli 4,14. Vähitellen Ruffingista hioutui loistosyöttäjä ja hän saavutti vuosina 1936–1939 neljä eri 20 tai useamman voiton putkea sekä vuoden 1932 sarjaennätyksen poltettuaan 190 lyöjää. Hän oli jatkuvasti sarjan ERA-parhaimmistoa. Kahdella kaudella Ruffingin ERA oli jopa alle 3,00. Hän pelasi seitsemän kertaa World Series -sarjassa ja voitti niistä kuusi kertaa vuosina 1932, 1936–1939 ja 1941.

Yankees valitsi Ruffingin kauden 1931 avajaisottelun ensimmäiseksi syöttäjäksi ja hänen tuloksensa kaudelta olivat edellistä kautta heikompi mutta silti sitä aiempia kausia huomattavasti tasaisempi 16–14 ja samansuuntainen ERA 4,41. Yankees tuli kaudella toiseksi. 13. elokuuta 1932 Ruffing pelasi harvinaislaatuisen ottelun, jossa vastassa ollut Washington Senators ei saanut yhtään juoksua – ja Ruffing itse löi kymmenennellä vuorolla kotijuoksun Tommy Thomasin syötöstä. Ottelu päättyi 1–0 Yankeesille. Ruffingista tuli samalla ensimmäinen Major Leaguen syöttäjä, joka oli voittanut ottelun joukkueelleen 1–0 ja samassa ottelussa lyönyt kotijuoksun sekä polttanut vähintään kymmenen vastapuolen lyöjää. Harvinainen saavutus on sittemmin tapahtunut vain kahdesti: Early Wynn vuonna 1957 ja Yovani Gallardo vuonna 2009. Kausi oli Ruffingille muutenkin suotuisa, ja hän sai 18 voittopistettä ja tavoitti kovatasoisen ERA:n 3,09, joka oli kauden toiseksi paras American Leaguessa Lefty Groven 2,84 jälkeen. Lisäksi Ruffing teki kauden polttoennätyksen 190. Yankees voitti sarjan ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1928. Samalla kaudella Ruffing myös voitti ensimmäisen World Series -sarjan ottelunsa Yankeesissa Chicago Cubsia vastaan.

Ruffingin suoritus oli vuoden 1933 kaudella jonkin verran edellisvuotta heikompi 9–14 ja ERA 3,91, joskin se riitti Yankeesin toiseen sijaan American Leaguessa. Vuoden 1934 kauden merrkihetkiä hänen kohdallaan oli ottelu Cleveland Indianseja vastaan 20. kesäkuuta 1934, jossa vastapuoli sai Ruffingin syötöistä vain yhden lyönnin. Kaksi viikkoa myöhemmin hänet valittiin vuoden 1934 Major Leaguen All-Star -otteluun. Yankees tuli taas kauden toiseksi ja Ruffing sai 19 voittoa ja 11 häviötä. Seuraavanakin vuonna Yankees oli taas toinen, mutta Ruffingin tulos 16–11 oli kauden 1935 paras ja ERA 3,12 kolmanneksi paras.

Vuoden 1936 kaudella Ruffing sai 20 voittoa, mikä oli kauden kolmanneksi paras tulos, ja ERA:n 3,85, joka oli kuudenneksi paras. Hän pelasi taas Yankeesille World Series -ottelussa New York Giantsia vastaan, mutta ottelu päättyi Yankeesin häviöön. Palkkakiistan vuoksi Ruffing ei kuitenkaan ilmoittautunut vuonna 1937 kevätharjoituksiin ja jäti pelaamatta kauden ensimmäisen kuukauden aikana edullisemman sopimuksen toivossa. Toukokuussa hän allekirjoitti sopimuksen, joka korotti hänen palkkansa 15 000 dollariin (vastaa 244 000 nykydollaria). Ruffing sai loppukaudella 20 voittoa ja 7 häviötä, mikä oli vain yhden voiton päässä kauden parhaasta, ja kauden neljänneksi parhaan ERA:n 2,98. Hänet äänestettiin American Leaguen kahdeksanneksi arvokkaimmaksi pelaajaksi. Hän pelasi taas Yankeesille Major Leaguessa ottelussa New York Giantsia vastaan.

Ruffing pelasi Yankeesin kaudenavajaisottelussa vuonna 1938 ja hänet valittiin toista kertaa All-Star -joukkueeseen. Hän ei kuitenkaan pelannut siinä, koska American Leaguen All-Star -joukkueen manageri Joe McCarthy oli valinnut ensimmäiseksi syöttäjäksi Lefty Gomezin eikä halunnut samaan kokoonpanoon kahta syöttäjää samasta joukkueesta. Kaudella 1938 Ruffing sai American Leaguen kauden parhaan tuloksen 21 voittoa, ja kolmanneksi parhaan ERA 3,31. Hän jätti vastajoukkueen juoksuitta kolmessa ottelussa. Hän syötti kaudella myös World Seriesin avajaisottelussa huolimatta monta kuukautta suoritusta huonontaneesta käsivarsivaivasta. Hän kuitenkin lupasi, ettei käsivarsi enää aiheuttaisi ongelmia. Hän voittikin Yankeesille World Seriesissa kaksi peliä. Ruffing valittiin kauden 1938 American Leaguen neljänneksi arvokkaimmaksi pelaajaksi.