Rashid al-Din Sinan

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Rashid al-Din Sinan
Henkilötiedot
Koko nimi Rashid al-Din Sinan bin Salman nim Muhammad Abu al Hasan al Basri
Syntynytvuosien 1126 ja 1135 välillä
Basra, nyk. Irak
Kuollut1193
Muut tiedot
Uskonto nizari

Rashid al-Din Sinan (k. 1193) oli Syyrian nizarien johtaja. Etenkin Syyrian nizarit tunnettiin myös assassiineina ja Sinan oli heidän ehkä huomattavin johtajansa. Hänen kaudellaan assassiinit yrittivät salamurhata esimerkiksi Salah al-Dinin eli Saladinin, sekä murhasivat onnistuneesti Jerusalemin kuningas Conrad Montferratilaisen. Yhteisönsä johtajana Sinan hallitsi nizarien muodollisesta johdosta Alamutissa varsin itsenäisesti.

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rashid al-Din Sinan, koko nimeltään Rashid al-Din Sinan bin Salman nim Muhammad Abu al Hasan al Basri, syntyi vuosien 1126 ja 1135 välillä Basrassa nykyisessä Irakissa. Hänen perheensä oli šiialainen, mutta Sinan itse kääntyi jo nuorena nizari-ismailiitiksi. Tuolloin Sinan matkusti myös nizarien tuolloiseen keskukseen Alamutissa nykyisen Iranin pohjoisosassa. Alamutia hallitsi tuolloin nizarien johtaja Hasan-i-Sabbah. Sinan ystävystyi hänen tulevan seuraajansa Hasanin kanssa, josta tuli nizarien johtaja Hasan II vuonna 1162.[1]

Syyrian nizarit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Masyafin linna, yksi Syyrian nizarien tukikohdista.

Sinan sai Hasan II:lta tehtäväkseen matkustaa Syyriaan, jossa oli nizarien yhteisöjä. Jonkin aikaa Syyriassa opettajana mainetta tehtyään Sinan nousi Syyrian nizarien johtoon ja heidän johtajistaan ehkä tunnetuimmaksi.[1] Syyrian nizarit tulivat myös erikseen tunnetuksi niin sanottuina assassiineina. He eivät varsinaisesti poikenneet Alamutin nizareista, mutta historiallisissa lähteissä assassiineilla viitataan usein erityisesti Syyrian nizareihin. Syyrian nizarit tunnetaan myös lähinnä salamurhistaan, koska toisin kuin Alamutissa, heidän kirjastonsa eivät säilyneet näihin päiviin.[2] Syyriassa Sinanin johtamien nizarien tukikohtia olivat vahvat linnoitukset, kuten Kahf, Masyaf ja Kadmus. Sinan pyrki aktiivisesti kasvattamaan nizarien vaikutusvaltaa alueella.[1] Hän ilmeisesti myös irrottautui Alamutin käskyvallasta tehden Syyrian yhteisöstä käytännössä itsenäisen, minkä voi päätellä esimerkiksi siitä, että Alamutista lähetettiin assassiineja hänen salamurhaansa yrittämään.[2]

Muslimit ja ristiretkeläiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nizarien lähialueilla Sinanin suurimman uhan muodosti Nur al-Din. Nur al-Din oli tuolloin uransa huipulla ja hänen johtamansa zangidit tunnettiin uskonnollisina sunnalaisina. Heidän muodostaessaan uhista suurimman, Sinan pyrki muodostamaan ystävällismieliset välit ristiretkeläisiin. Ristiretkeläiset ja nizarit olivat aikaisemmin kahakoineet keskenään, mutta Sinan lähestyi vuonna 1173 Jerusalemin kuningas Amalric I:tä lähetystöllä, joka pyysi rauhaa.[1]

Nur al-Dinin kuollessa vuonna 1174 uudeksi voimatekijäksi kohosi Salah al-Din, eli länsimaalaisittain Saladin. Salah al-Din pyrki levittämään vaikutusvaltaansa Syyriassa ja muodosti samantapaisen uhan Sinanille kuin edeltäjänsäkin. Sinan lähettikin useampaan otteeseen assassiineja Salah al-Dinin salamurhaa yrittämään. Lopulta Salah al-Din ja Sinan saavuttivat kuitenkin jonkintapaisen rauhan keskenään. Sen sijaan nizarien ja ristiretkeläisten välit tulehtuivat taas.[1] Vuonna 1990 Jerusalemin kuninkaaksi noussut Conrad Montferratilainen salamurhattiin vuonna 1992. Joissakin lähteissä Salah al-Dinin sanotaan tilanneen salamurhan assassiineilta, mutta muut lähteet esittävät myös muita teorioita. Salamurha teki kuitenkin assassiinit tunnetuiksi länsimaissa. Sinanin sanotaan myös kerran kutsuneen luokseen joukon temppeliherroja selittämään hänelle kristinuskoa. Heidän lähtiessään tapaamisesta heidät surmattiin. Syy ei ole täysin selvä. Mahdollisesti Sinan ja nizarit halusivat lähinnä oppia lisää heidän järjestöstään assassiinien soluttamisen helpottamiseksi.[2]

Myöhemmät vaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sinan oli hyvin suosittu oman yhteisönsä piirissä. Sen sijaan todisteita hänen imaamiksi julistamisestaan ei ole. Hän oli silti niitä harvoja Syyrian nizarien johtajia, jotka toimivat Alamutin muodollisesta ylijohdosta itsenäisesti. Alamutissa Hasan II oli kuollut ja hänen seuraajakseen oli noussut vuonna 1166 Nur al-Din Muhammad II ja ilmeisesti Sinanilla oli riitoja myös hänen kanssaan. Sinan kuoli vuonna 1193, tai mahdollisesti jo vuotta aikaisemmin vuonna 1192.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f C.E. Bosworth, E. van Donzel, W.P. Heinrichs ja G. Lecomte: Encyclopaedia of Islam, Volume VIII (Ned-Sam), s. 442-443. BRILL, 1998. ISBN 9789004098343. (englanniksi)
  2. a b c Karolina Kouvola: ”Syyrian nizarit” ja ”Ristiretket nizarien näkökulmasta”, Soturit : assassiineista samuraihin. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2017. IBN 978-952-222-938-0.